Yhteinen seikkailu
22.08.2008 13:45
Maria Aittoniemi
Laitan pari klapia nuotioon ja siirrän sukat hieman sivummalle. Astetta aiempaa puhtaammat sukat saavat savuhunnun, mutta mitäs siitä. Lika ei pidä kylmää mutta savu ei haittaa mitään. Tyttöjen jalkoja oli hiukkasen palellut viime yönä ja niinpä oli aika sukkapyykin. Mukaan oli mahtunut vain yhdet villasukat, joten pyykki piti kuivattaa saman tein.
Oikaisen jalat lämpöä kohti ja otan suullisen häpeämättömän hyvää punaviiniä. Maksoi todellakin vaivan kantaa se tänne erämaahan. Käännän onnellisena sivua rakkausromaanissa. Nautin kontrasteista. Siksi otan erämetsään mukaan lipevää kirjallisuutta.
Tytöt ovat isänsä kanssa kalassa, kolme mahtuu paremmin virvelöimään veneessä, jäin mielelläni vapaaehtoisesti kipinävahdiksi.
Tarina tapahtui kesälomalla Kuusamon rajavesillä, kymmenien kilometrien päässä asutuksesta paikassa jossa voi törmätä vain karhuun, hirveen, poroon tai rajavartijaan.
Nuotion kipunoidessa sain päivitellä miten vanhemmuuden tarpeet voivatkin mennä näin tasan. Toki sitä äitinä on ylpeä lapsestaan kun hän menestyy, osaa, taitaa, pystyy ja saavuttaa. Hänen ilostaan on aina iloinen, onnesta onnellinen. Mutta ylitse kaiken ilo läikkyy silloin kun jo itsellistä ajattelua harjoittava lapsi jakaa saman intohimon.
Lapsemme saivat syntymälahjoinaan kahden ihmisen jaetun ja vaalitun rakkauden luontoon, siellä samoiluun ja kalastamiseen. Emme kuitenkaan ole koskaan uskaltaneet laskea vain sen varaan. Kalastukseen on totutettu vartin pätkissä, vaeltamiseen kilometri ja telttaretkeen yö kerrallaan. Mieltymys metsäretkeilyyn on viimeistelty nuotioherkuin.
Suon yli rämpiessäni saappaan hiertäessä ja rinkan painaessa olo oli kepeämpää kuin koskaan. Murrosikäiseni kulki hypähdellen edelläni, puukko heiluen vyötäisillään odotuksen iloinen pilke silmissään. Määränpäänä oli lähes koskematon erämaajärvi saalistakuulla. Kesän paras muisto oli vasta syntymässä, yhteinen seikkailu alkamassa.
