Luovat harrastukset pitävät Jouko Heikolan virkeänä
03.02.2010 8:55
Hanna Keränen
– Jokaisella pitää olla harrastus. Se kannattaa hankkia viimeistään silloin kun jää eläkkeelle, Jouko Heikola sanoo.
Ohjeestaan hän otti itsekin vaarin ja ryhtyi maalaamaan siirtyessään Oy Lohja Ab:n yritysjohtajasta oloneuvokseksi vuonna 1991. Tuottelias hän on ollut, sillä parin vuosikymmenen aikana tauluja on syntynyt yli 250, kymmeniä postikortteja, kolme kirjaa sekä kaksi levytystä.
Maalaamista rakkaampi harrastus tällä hetkellä on musiikki. Jo pikkupoikana hän sai kosketuksen musiikkiin, sillä isä soitti viulua ja urkuharmonia.
– Ei siihen aikaan mitään bändejä ollut. Soittaminen oli yksinäistä puuhaa, Heikola toteaa.
Kymmenenvuotiaana hän sai ensimmäisen huuliharppunsa, teini-iässä kitaran.
Heikola muistaa olleensa kahdeksanvuotias, kun ensimmäinen radio hankittiin perheeseen. Lauantaisin soivat toivotut. Kotoa löytyi myös kammella veivattava gramofoni, jonka savikiekoista kuunneltiin taidemusiikkia ja Dallapé -orkesteria.
Vaikka aikaa on kulunut seitsemän vuosikymmentä, musiikki on Heikolalle kaikki kaikessa.
1980-luvun lopulla Jouko Heikolan työnantaja sponsoroi Kaustisille Friiti-musiikkisalia ja mies innostui.
Toki pelimannimusiikki on ollut miehen mieleen aina, mutta tutustuessaan Kaustisilla Mauno Järvelään, soittoharrastus sai uudenlaisen kipinän. Heikola esiintyi lopulta itsekin useina vuosina Kaustisen Kansanmusiikkijuhlilla.
– Aloittelijalle c-viritteinen huuliharppu on paras. Sen seuraksi voi hankkia a-molli–harpun, sillä ne kaksi täydentävät toisiaan. Suomi on niitä harvoja maita, joissa ylipäätään mollihuuliharput menevät kaupaksi.
– Diatoninen huuliharppu soittaa vain yhtä äänialaa, sen vuoksi harppua voi joutua vaihtamaan kappaleen aikana pariinkin kertaan, hän täsmentää.
– Kyllä me suomalaistakin soitamme, mutta paljon myös ruotsalaista ja norjalaista pelimannimusiikkia, mikä on duurivoittoisempaa, Heikola sanoo.
”Meillä” hän tarkoittaa Vihdin Pelimanneja, joissa hän on soittanut 12 vuoden ajan. Hieman myöhemmin perustetussa huuliharppukvartetti Huuliveikoissa hän soittaa sekä diatonista että kromaattista huuliharppua.
Vuosien harjoittelu ei ole ollut turhaa, sillä kesällä 2009 Heikola voitti Lappeenrannassa SM-kultaa diatonisen huuliharpun soitossa avoimessa sarjassa.
Heikola kulkee huuliharput mukanaan. Pieneen pakkiin mahtuu useita, sillä jokaisella harpulla on äänialansa. Vielä ollessaan mukana työelämässä, kulki harppu silloinkin mukana. Aina joskus syntyi tilanteita, joissa tarvittiin ohjelmaa.
Jouko Heikola on ollut mukana suurissa rakennusprojekteissa, kuten rakentamassa Helsingin Eteläsatamaa ja Kulosaaren siltaa. Viimeisenä työvuosikymmeninään hän johti kuivatuotetehtaita Suomessa ja veti muita alan projekteja ulkomailla.
Työn ohessa hän harrasti kaita- ja videofilmausta. Filmejä on kaikkiaan yli 200. Mukaan mahtuu seitsemän lyhytelokuvaa.
– Ei minulta kukaan filmejä pyytänyt, mutta huomasin, että niistä oli apua, kun esittelimme kuivatuotetehtaiden toimintaa kaupanteon yhteydessä.
Kipinä harrastukseen tuli 1950- ja 60-luvun taitteessa, kun Heikola oli mukana rakentamassa Silvolan tekojärveä Vantaan Ylästöön.
– Eräs laboratoriomestari harrasti kaitafilmausta ja minäkin innostuin. Sain häneltä kameran lainaksi. Myöhemmin ostin oman, mutta harrastus hiipui vähitellen kun videokuvaus alkoi syrjäyttää kaitafilmausta. Materiaalin hankinta vaikeutui ja kaitafilmauksesta tuli kallista.
– Sitä paitsi kaitafilmissä valon ja varjon vuorovaikutus on tehokkaampi kuin videolla.
Innovatiivisuuden puutteesta Heikolaa ei voi syyttää. 1970-luvulla hän pyynnöstä suunnitteli muun muassa Abetoni-rakennusmies (nykyisin Abetoni Oy) yritykselle rakennustyömailla aivan näihin päiviin asti käytössä olleen betonin vastaanottosiilon.
– Nykyään betoni tavallisesti pumpataan suoraan autoista, joten siilot ovat tulleet tarpeettomiksi, Heikola sanoo.
Vierivä kivi ei sammaloidu. Harrastuksia miehellä riittää, yhdessä ja erikseen puolisonsa Airin kanssa.
– Nyt viime aikoina olen harjoitellut tussilla piirtämistä, Heikola summaa.
Jouko Heikola täyttää 80 vuotta 6. helmikuuta ja juhlii läheistensä kanssa.
