Vihdissä diakoniatyötä jo sata vuotta

Vihtiläinen diakoniatyö juhli satavuotista toimintaansa sunnuntaina. Diakoniatyö ei yleensä itsestään ääntä juuri pidä, mutta sunnuntai oli tähän poikkeus!

Pääjuhlassa muun muassa julkistettiin vihtiläisen diakoniatyön satavuotishistoria Rinnallakulkijat, joka on kovakantinen ja lähes 250-sivuinen teos.

Kaikki juhlijat eivät seurakuntatalon pääsaliin päiväjuhlaan edes mahtuneet.

Diakoniajohtokunnan puheenjohtaja Paula Jalava tähdensi avaussanoissa, että diakoniatyö on kaikkien yhteistä työtä, yhteistä auttamista.

– Me emme ole täällä yksin. Tärkein tehtävämme on välittää toinen toisistamme, Jalava viritti suurta päiväjuhlaa.

Vihdin kirkkoherrana vuosina 1977-1987 työskennellyt Leino Hassinen oli lähettänyt juhlaan pitkän onnitteluviestin. Hassisen mukaan diakoniatyö on muun muassa yllättävää pysähtymistä.

– Diakonia on yhdessä paketoitua lähimmäisenrakkautta, Hassinen tiivisti diakoniatyötä juhlaväelle luetussa onnitteluviestissä.

Juhlapuheen pitänyt valtiotieteen tohtori Ulla Jokela kertoi miten Helsingin diakonissalaitos perustettiin vuonna 1867 ja miten diakoniatyöstä tuli seurakunnissa pakollista vuonna 1943.

– Vihdissä oltiin siis edelläkävijöitä.

– Diakoniatyötä tehdään siellä missä muut eivät toimi ja diakoniatyöstä on viime aikoina ryhdytty puhumaan kirkon käyntikorttina.

Jokela muistutti, että diakoniatyöhön kuuluu suuri kirjo erilaisia tehtäviä, myös monenlaisia haasteita.

– Onko köyhällä joskus oikeus juhlia, miten kohdata ihmiset, onko työhön tullut virkamiesmäisyyttä. Pahimmillaan diakoniatyöntekijän työ kaventuu osto-oikeuksien jakamiseen, Jokela mietti.

Hän väitteli lokakuussa Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa aiheesta ”Diakoniatyön paikka ihmisten arjessa”.

– Kuinka kohdata asiakkaat ilman byrokratiaa. Monesti on niin, että asiat eivät etene vaikka työtä tehdään asiakkaan kanssa vuosikausia, Ulla Jokela totesi.

– Diakoniatyö on hengellistä työtä. Hengellisyys voi olla myös vallankäyttöä ja jotkut ovat allergisia hengellisyydelle.

Diakoniatyön vuorovaikutteisuutta Ulla Jokela työntekijän ja asiakkaan välillä Ulla Jokela luonnehti toteamalla muun muassa, että asiakas ”antaa tarinansa”.

– Diakoniatyötä ei tehdä ihmisille vaan ihmisten kanssa, oli yksi Ulla Jokelan linjaus juhlapuheessa.

Viisi vuotta sitten Vihdin seurakunnassa juhlittiin pitäjän 500-vuotista historiaa ja seurakunnan 95 vuotta jatkunutta diakoniatyötä. Tällöin julkistettiin seurakunnan 500-vuotishistoria Keskeneräinen tehtävä.

Sunnuntaina julkistettiin Vihdin seurakunnan satavuotisesta diakoniatyöstä kertova Rinnallakulkijat. Kirjan kokonaiskustannukset olivat 32 000 euroa.

– Viisi vuotta sitten keskustelimme Eeva Tuurnan kanssa siitä, että diakoniatyöstä on saatava tiedot talteen ennen kuin tiedot siirtyvät hautaan. Nyt kirja on valmis, iloitsi kirjan toimituskunnassa työskennellyt diakonissa Maria-Liisa Pakalén sunnuntaisessa juhlassa.

Hänen lisäkseen toimituskuntaan kuuluivat Sanna Luukkonen, Pirjo Nieminen, Susanne Vuorinen ja Mikko Yli-Rosti.

Vihdin kirkonkokous päätti 21.4.1912, että seurakuntaan otetaan diakonitar. Tämä päätös aloitti virkadiakonian, diakonissojen työn Vihdissä.

Filosofian maisteri ja historiantutkija Sanna Luukkonen palkattiin vuonna 2008 tekemään diakoniaveteraanien ja diankoniatyöntekijöiden haastattelut niin, että ne julkaistaisiin kirjana vihtiläisen diakonian juhlavuonna 2012.

– Päädyttiin ratkaisuun julkaista ”paljon muutakin” vihtiläiseen diakoniaan liittyen sen tähden, että pelkkien haastattelujen julkaiseminen olisi kenties jättänyt lukijan irrallisten ja epäselvien historiatietojen varaan, kirkkoherra Pekka Valkeapää taustoittaa historiaurakkaa.

Hänen mielestään juhlajulkaisu vihtiläisen diakonian sadan vuoden vaiheista on monipuolinen esitys diakoniasta, kristillisestä palvelusta.

Rinnallakulkijat -kirja on toimitussihteerinä työskennelleen Pirjo Niemisen mielestä hyvin elämänmakuinen.

Vihtiläisen diakoniatyön 100-vuotisjuhlassa hän muistutti, että diakoniatyö ei ole koskaan pitänyt toiminnastaan meteliä. Pirjo Nieminen esitteli kirjaa muun muassa valokuvilla, joita oli tarjolla runsaasti noin 250-sivuiseen teokseen.

Nieminen kertoi myös diakoniatyössä viime vuosikymmeninä tapahtuneista muutoksista.

- 1970-luvulla kotisairaanhoito väheni diakoniatyössä. Sitten 90-luvun alku romahdutti paljon. Työhön tulivat myös velkaneuvonta, hiljaisuuden viljely ja vapaaehtoistyö.

Diakoniatyön satavuotisjuhlassa palkittiin suuri joukko diakoniatyössä mukana olleita.

Kirkkopalveluiden merkin saivat vapaaehtoisatyössä mukana olevat Ritva Luukkonen, Irma Hemminki, Paula Jalava, Etel Kykkänen, Leena Peltola, Saara Roth, Maija Tyvitalo, Kielo Ala-Turkia, Viola Montonen, Mikko Yli-Rosti, Eva Oksa, Matti Kotamäki, Airi Taponen, Annikki Kuusisto, Leena Haaparanta, Marja-Liisa Ek ja Ulla Kinnunen.

Luottamushenkilöiden merkin saivat Rakel Kaarto, Raija Korpela, Hanna Jokela ja Seija Hacklin.

Viranhaltijoiden ansiomerkin yli 20 vuoden palveluksesta saivat diakonissat Maria-Liisa Pakalèn ja Sirkku Peltoniemi.

Erityismaininnan saivat diakoniatyön yhteistyökumppanit Lions club Vihti-Nummela ja ladyt, Bertta Hernbergin säätiö, Vihdin Martat, Vihdin Maaseutunaiset, SPR Vihti ja Vihdin Mielenterveysseura.

Rinnallakulkijat -kirjan saavat ilmaiseksi seurakunnan vapaaehtoiset ja yhteistyökumppanit.

Kirjaa voi kysellä kirkonkylän diakoniatoimistosta. Kirjan myynti alkaa Vihti-Päivillä. Kirjan myyntihinta on 20 euroa.

Written by:

Vesa Valtonen

Ota yhteyttä