Kesämökkiläisen garderobiin pääsy on vaatteelle ylennys

Hannu Hiltunen viihtyy Hautjärven mökillä vapusta lokakuun puoliväliin.Tämä on oma maailmansa, hän kehuu.

Virpi Kallio

Punainen mökkipusero on 1960-luvulta ja markoilla maksettu. Sortsit olivat ensimmäinen vaateostos, johon Salme Henell käytti euroja.

Virpi Kallio

Tuohesta punotun lippalakin mökin isäntä saattaa laittaa hupimielessä päähänsä.

Virpi Kallio

Hannu Hiltusen kesäpaikka on nimetty Sunnuntain Soitoksi.

Virpi Kallio

Pure Jenkki –hattu on jo keräilykappale.

Virpi Kallio

Sunnuntain Soitoksi nimetyssä kesäpaikassa Hautjärvellä lomailevien Hannu Hiltusen ja Salme Henellin mökkigarderobin vaatteet tihkuvat nostalgiaa.

Henellin hihaton mökkipaita esimerkiksi on ostettu 1960-luvun puolivälissä Helsingin Kappakeskuksesta Kaisaniemenkadulta. Seiskytlukulainen, marja- ja sienimetsällä ahkerassa käytössä oleva Pure Jenkki –hattu on jo keräilykappale ja herättänyt siksi kanssamatkustajissa ansaittua kateutta rouvan Lapin-reissulla. Itäkeskuksesta löydetyt sortsit olivat ensimmäinen euroilla tehty vaateostos.

Tuohitorvet ja tuohivirsut ovat jääneet seinäkoristeiksi, mutta tuohesta punotun lippalakin mökin isäntä saattaa laittaa hupimielessä päähänsä.

– Siilinjärveläinen tuohimies on tehnyt tämän, esittelee Outokummusta, tai tarkemmin ottaen Kuusjärveltä, kotoisin oleva ja nykyisin Hyvinkäällä asuva Hiltunen päähinettä, jonka hikinauhakin on – tuohta.

 

Kun en käyttänyt töissä kravattia ja pukua, ei mökki-vaatteissa ole isoa eroa tavallisiin arkivaatteisiin.”

 

Valokuvaa varten mökkiläinen sonnustautuu mustaan T-paitaan, jossa lukee Toytoa, sekä maalitahrojen pilkuttamiin Adidas-sortseihin. Ne on siis alennettu mökkikuteiksi?

– Ylennyshän se on vaatteille, että niitä käytetään mökillä, virnuilee Hiltunen, joka tykkää liikkua kesäpaikassa myös muun muassa verkkahousuissa.

– Kun en koskaan käyttänyt töissä kravattia ja pukua vaan perinteistä työtakkia, ei mökkivaatteissa ole isoa eroa tavallisiin arkivaatteisiin, hän arvioi mökkipukeutumistaan.

Syksymmällä Sunnuntain Soiton väki vetää päälle fleecepuserot ja villasukat ja Salme-rouva saattaa hakee kaapista lämmikkeeksi shaalin tai itse virkatun hartiahuivin.

– Se oli tämän kokoinen myynti-ilmoitus, Hiltunen mallaa sormillaan paria senttiä, kun muistellaan vuotta 1978, jolloin pitkän etsimisen jälkeen Hautjärveltä löytyi peltojen keskellä oleva kumpare kesämökin paikaksi.

– Kaikki täällä on itse käsipelillä, ilman sähkötyökaluja rakennettua, hän esittelee tiluksia, joihin on kesämökin lisäksi noussut aitta ja puuvaja.

 

Mökin nimeksi piti keksiä joku muu kuin perinteinen Hannula.

 

Sähköjä ei vapaa-ajanasunnolla ole vieläkään, mutta jääkaappi ja televisio kuitenkin. Ne saavat virtansa aurinkopaneeleista.

Entäs sitten mökin erikoinen nimi, joka on kaiverrettu pihatien varrella olevaan kylttiinkin?

– Toimin liki 30 vuotta työnjohtajana ja konekeskuksen päällikkönä Hyvinkään kaupungilla. Sitä ennen olin töissä Kone Oy:ssä, jossa työtoverina ollut Stenholmin Kari sanoi, että laita mökin nimeksi joku muu kuin perinteinen Hannula tai vastaava, Hiltunen kertoo.

– Hän ehdotti Sunnuntain Soittoa - kahtena sanana ja isoilla alkukirjaimilla.

Written by:

Virpi Kallio

Ota yhteyttä

Kommentit

Osallistu keskusteluun