Yhdessä koetut vuodet tärkeämpiä kuin arvosanat

Vihdin lukion 123 ylioppilasta saivat lakkiaisjuhlassa matkaevääkseen kannustavia ohjeita. Yhteistä juhlassa pidetyille puheille oli kehotus: ottakaa elämä omiin käsiinne rohkeasti ja itseänne kuunnellen. Puheissa korostui myös ajankohtainen asia: hyvän yhteisöllisyyden merkitys koulussa. Siitä voi ystävyyssuhteiden ohella tulla jopa pysyvin muisto työntäyteisistä lukiovuosista.

Rehtori Satu Nokelainen puhui yhteisestä muistista, joka on todistuksiakin arvokkaampi asia. Yhteinen muisti koostuu yhteisistä kokemuksista sekä arvoista ja päämääristä, joiden saavuttamiseen on yhdessä sitouduttu.

– Se on syntynyt luottamuksesta, avoimuudesta, osallistumisesta ja oppimisesta, aidosta läsnäolosta ja yhteisestä ajasta, pysyvyydestä, perinteistä ja kohtaamisesta kasvokkain. Näin toimimalla mahdollistuu yhteisö, jossa nuori voi tuntea itsensä tarpeelliseksi, hyväksytyksi ja arvokkaaksi.

Huoltajan puheessa ylioppilaille Suvielise Nurmi pohti kaiken suhteellisuutta.

Sukeltaminen uuteen ulottuvuuteen on hänen mukaansa ennen kaikkea arvovalinta. Rahakas ura ja vanhempien toiveet eivät ole niin tärkeitä kuin meitä kaikkia koskeva haaste:

– Hyvä tulevaisuus haastaa miettimään, mitä minä voin tehdä, jotta hyvä lisääntyisi, onni koskettaisi kaikkia ja paha saisi yhä vähemmän kasvumahdollisuuksia.

Ryhmänohjaaja, lehtori Juhana Saarinen korosti kannustavassa puheessaan taloustiedon oppien järkevää soveltamista elävään elämään.

Tiina Danbom ihmetteli priimusylioppilaan puheessaan ajan kiitämistä.

– Mihin ihmeeseen nämä kolme vuotta ovat oikein kadonneet? Vastahan tuskailin ensimmäisen vuoden kurssivalintojen kanssa ja nyt jo seison tässä, omissa lakkiaisissani. Kolmen vuoden kohokohdista mielessä olivat tietysti wanhojen tanssit, penkkarit ja abiristeily. Niitä pysyvämmäksi muistoksi jäänee kuitenkin koulunkäynnin normaali arki. Tehtävien paljouden aiheuttaman stressin vastapainona mieleen palautui vapautunut tunne rankan koeviikon jälkeen.

– Tunneilla opittuja asioita tärkeämpää on ollut ne toivottavasti elinikäiset ystävät, joita olen täällä saanut.

Lakkiaiset ovat ilon juhla, siihen liittyi myös haikeutta.

– Vaikka yhteyttä voikin pitää, on yhteinen arki nyt takanapäin, Tiina Danbom totesi ja päätti puheensa opettajille osoitettuun kiitokseen.

Tuore ylioppilas Iiris Nikanne tulkitsi tunnelmansa laulaen. Toinen lauluista oli ”The Trail of Life” , joka on hänen oma sävellyksensä ja sanoituksena. Säestäjänä oli ylioppilas Pietari Nurmi.

Juhlassa esiintyi myös Meeri Koskinen, joka valmistautuu tämän kesän Kultainen harmonikka –kilpailun finaaliin.

Elina Vaarala, Karoliina Koski ja Heli Nykänen olivat yhtä hymyä vielä yhteiskuvauksen jälkeen. Kaikki kolme myönsivät, että lakkiaispäivä oli jännittänyt. Kun ylioppilaslakki oli vihdoin päässä, ilon ja helpotuksen tunne oli päällimmäisinä.

– Kaikki uurastus palkitaan nyt, Karoliina Koski totesi ja toiset nyökyttivät vieressä.

– Kolme vuotta on mennyt niin nopeasti, Elina Vaarala jatkoi ja tästäkin oltiin yksimielisiä.

Juhlan jälkeen alkaa arki, mutta tämä kolmikko saattoi odottaa maanantaiaamua mieli korkealla. Kaikkia heitä odotti työpaikka. Elina Vaaralan kesä kuluu rautakaupassa ja Karoliina Kosken puutarhamyymälässä. Heli Koski aloittaa ahkeroinnin bensa-asemalla.

Tulevaisuus on vielä avoinna. Pääsykokeita on kokeiltu ja jos mikään ovi ei avaudu, niin vaihtoehtona on välivuosi. Lauantaina tulevaisuus tuntui vielä kaukaiselta. Ensin oli aika nauttia täysillä yhden tärkeän etapin saavuttamisesta.

Written by:

Toimitus

Ota yhteyttä