Voitto ja Kristina Silander rakentavat Lohjalle passiivitaloa. Ensisijaiset syyt tähän ovat ekologisuus ja taloudellisuus, mutta muitakin syitä löytyy.

– Kun ostin aurinkopaneeleja niin yksi kaveri osti omaan taloonsa ilmalämpöpumpun ja alkoi soitella kertoakseen, miten vähän heillä kuluu sähköä. Täytyi pistää paremmaksi, Voitto kertoo.

– Energian kallistuessa taloudelliset ratkaisut kiinnostavat, lisää Kristina.

Pariskunnan talon katolle on sijoitettu aurinkokeräimiä, jotka lämmittävät vettä tehokkaasti helmikuun puolesta välistä lokakuun loppuun asti. Lisäksi savupiipun hukkalämpö otetaan talteen ja takka on vesikiertoinen.

Tavoitteena olisi saada talolle passiivitalon luokitus, mutta viimeisimmässä tiiveysmittauksessa tulokseksi tuli vielä 1,3.

– Passiivitalo tarkoittaa rakennusta, jonka tiiveysluku on 0,6 tai alle. Status saadaan kun rakennus on hyvin eristetty ja tiivis, kertoo Ekolämmöxin vihtiläinen energia-asiantuntija Kari Balk.

Silanderit ovat vapaaehtoisesti halunneet tehdä uuteen kotiinsa tiiveysmittauksen, sillä se vaaditaan passiivitalon luokitukseen. Heinäkuun 1. päivän jälkeen tiiveysmittaus muuttuu käytännössä pakolliseksi kaikissa uusissa rakennuksissa.

Tiiveysmittauksessa selvitetään rakennuksen ilmavuotoluku. Mitä pienempi luku, sitä tiiviimpi talo. Tiiveys vaikuttaa suoraan rakennuksen energiankulutukseen, sillä tiivis talo pitää lämpöä sisällään paremmin eikä vuoda sitä ulos.

Heinäkuussa voimaan astuvan ympäristöministeriön määräyksen mukaan kaikissa sen jälkeen rakennusluvan saavissa uusissa asuinrakennuksissa ilmavuotoluvun tulisi olla enintään 2. Vihdin kunnan rakennustarkastajan Petri Teittisen mukaan rakennus voi selvitä myös korkeammalla ilmavuotoluvulla, kunhan talon kokonaisarvo eli E-arvo jää alle sallitun rajan.

E-arvossa huomioidaan tiiveyden lisäksi talon lämmöntuotto ja rakenteet sekä ikkunoiden ja muiden pintojen lämpöeristävyydet.

– E-arvo on meille tärkein arvo. Sen pitää täyttyä, Teittinen korostaa.

Mittaamattoman talon ilmavuotoluku on automaattisesti 4. Luku vaikuttaa rakennuksen E-arvoon. Jos rakennuksen tiiveyttä ei määräyksen voimaantulon jälkeen mitata, pitää korkeaa ilmavuotolukua kompensoida jollakin muulla, kuten rakenteiden lämmönläpäisykerrointa parantamalla.

Tiiveysmittaukseen kuluu valmisteluineen aikaa 2–3 tuntia. Mittaus kannattaa tehdä rakennustöiden alkuvaiheessa, kun höyrysulut ja läpiviennit on laitettu paikalleen. Tämän jälkeen voidaan vielä tehdä korjauksia ennen lopullista tarkastusta.

Prosessia varten talo imetään alipaineiseksi ulko-oveen kiinnitetyn pumpun avulla. Mittauksen alkaessa hanoissa ja vessanpöntöissä pitää olla vettä, ettei niiden kautta syntyisi luonnotonta vetoa. Myös savupiiput tukitaan.

Tuulen voimakkuuteen kiinnitetään huomiota. Jos tuulta on enemmän kuin 6 metriä sekunnissa, se saattaa vaikuttaa tuloksiin. Silloin mittaustulosta ei voi hyväksyä.

Mittauksen jälkeen vuotokohtia etsitään käsituntumalla ja lämpökameralla, jotka paljastaa vuodot armottomasti. Savukynä on myös kätevä. Pahimpia vuotokohtia ovat usein ikkunoiden ja ovien karmit, mutta myös pistorasiat juoksuttavat ilmaa.

Tiiveysmittauksen hinta on halvimmillaan noin 650 euroa.

Balkin mukaan tiiveysmittauksia on jo tehty moniin uusiin taloihin. Tiiveysmittaaja Josef Ertl tarkentaa, että käytännössä kolmasosa kaikista uusista taloista tiiveysmitataan.

– On parempi, kun tietää talon olevan suhteellisen tiivis. Energiaa kuluu vähemmän kun sitä ei mene niin paljon hukkaan, Ertl toteaa.