Vuonna 2003 keravalainen Jani Wickholm hävisi ensimmäisen Idols-kilpailun finaalin Hanna Pakariselle. Nyt yhdeksän vuotta myöhemmin mies on julkaissut jo seitsemännen albuminsa Aivan eri mies.

– Mielestäni Idols-tähden viitta on tipahtanut päältäni jo monta kertaa vuosien aikana. Ainakin sen suoma hyöty hävisi jo toisen levyn aikoihin, Wickholm miettii.

– Eikä siitä leimasta ole aina ollut pelkästään hyötyä. Idolsin takia musiikillinen uskottavuus on ollut joskus koetuksella.

Fokus on nykyään liiaksi artistin julkisuus-kuvassa eikä musiikillisessa lahjakkuudessa.”

Joillekin Wickholmin julkaiseman materiaalin määrä voi tulla yllätyksenä, sillä häntä ei näe jatkuvasti lehtien palstoilla.

Miehen mukaan kyseessä on osaksi tietoinen valinta.

– Joudun vähän kritisoimaan valitettavasti tätä nykyistä menoa, jossa musiikki on viihteellistynyt huomattavasti. Fokus on nykyään liiaksi artistin julkisuuskuvassa eikä musiikillisessa lahjakkuudessa. Tämä johtaa siihen, että musiikkiurat ovat kauhean nopeatempoisia. Artisteja tulee ja menee.

Wickholm ei anna myöskään lehdistölle hyvää arvosanaa tässä kehityksessä.

– Joskus tuntui esimerkiksi siltä, että keltainen lehdistö kategorisoi minut pois musiikista ja nimenomaan viihteen suuntaan. Olen joskus miettinyt, että voisin kirjoittaa kirjan nimeltä kootut oikaisut minusta kirjoitetuista jutuista, muusikko tuhahtaa.

Olin hämilläni kun minua kysyttiin ehdokkaaksi Iskelmä-Finlandiaan.”

Tällä hetkellä Wickholmilla menee kuitenkin mukavasti. Keikkoja kertyy vuodessa 80–100 ja uudelta levyltä on päätynyt kappaleita radiosoittoon. Onpa mies ehdokkaan Iskelmä-Finlandian saajaksikin.

– Olin vähän hämilläni, kun minulta kysyttiin, haluanko olla ehdokkaana Iskelmä-Finlandiassa. Musiikkini ei ehkä ole perinteistä iskelmää ja uusi levynikin sisältää enemmän suomipoppia. Mietin asiaa hetken ja totesin, että totta kai suostun ehdokkaaksi. Onhan se heidän taholtaan ison luottamuksen ja pienimuotoisen kunnioituksen osoitus, Wickholm sanoo.

Musiikki on Wickholmille kaikki kaikessa. Levyillään hän usein soittaa suurinta osaa instrumenteista itse.

– Olen aina tykännyt tehdä musiikkia. Pidän kuitenkin itseäni edelleen ihan pojankloppina verrattuna moniin vanhoihin suomalaisiin artisteihin.

– Minua on joskus kritisoitu siitä, että soitan itse niin paljon levyilläni. Se on minulle vain luontainen tapa. Kuuntelijat voivat itse arvioida, onko se oikea vai väärä ratkaisu, mies pohtii.