Miellä on tässä lehdessä kesätoimittajamme tekemä juttu vanjärveläisen Parikan marjatilan kesätyöntekijöistä. Juttu tehtiin siksi, että sitä pyydettiin. Lukijamme soitti ja sanoi kuulleensa marjatilalta niin paljon hyvää, että se kelpaisi oivaksi esimerkiksi nuorten työntekijöiden hyvästä kohtelusta. Tilalla noudatetaan tietenkin lakeja, mutta siellä myös huomioidaan nuoren työntekijän ikä ja kokemus. Nuoret oppivat marjatilalla paitsi työn tekemistä ja sen arvostamista myös hyviä käytöstapoja. Tilalla opitaan myös se, että töissä voi, saa ja jopa pitää olla myös hauskaa.

Kesätyö on nuorelle lottovoitto. Se on iso juttu myös koko nuoren perheelle. Pitkän talven aikana kesäansioille on tuhat ja yksi käyttöä. Oli kesätyö lajissaan mitä tahansa, se opettaa nuorelle paljon.

Sattumoisin tässä lehdessä on myös seurakunnalla kesätöissä olevan nuoren haastattelu. Fiksu nuori mies toimii kirkossa oppaana. Hän on jopa ottanut saksofoninsa töihin mukaan ja soittelee kävijöiden iloksi. Ville Valkeapäälle tämä on ainakin toinen kesä seurakunnan palveluksessa.

Ville on isosta joukosta valittu. Seurakunta on perinteisesti suosittu kesätyöpaikka ja hakemuksia onkin jouduttu hylkäämään läjäpäin. Ehkäpä Villen merkittävä ansio on seurakunnan tuntemuksen lisäksi soittotaito. Tosin sitä ei selvitetty rannalle jätetyiltä.

Mikäs siinä. Eihän hyvää miestä kannata jättää palkkaamatta siksi, että hän sattuu olemaan kirkkoherran poika. Semminkin kun kyseessä on talon tapa. Seurakunnan hallintoa lähellä oleva taho kertoi, että kesätyöntekijöiksi valitaan ihan yleisesti ensin omien työntekijöiden lapset. Kesätyöntekijät valitsee talousjohtaja.

Tämä on toivottavasti helpottava tieto teille seurakunnalta vuodesta toiseen tuloksetta kesätöitä hakeneille: te ette ole huonoja hakijoita, teillä on vain väärät vanhemmat.