Tässä kätevät vinkit parsan valmistukseen

Kummasta parsasta sinä pidät? Vihreästä vai valkoisesta?

Heli Koivuniemi

Parsa on monille kevään odotettu herkku. Parsa sopii nautittavaksi sellaisenaan voinokareen kera, mutta siitä saa aivan ihania keittoja, muffinsseja ja paljon muuta.

Parsaa valmistaessasi kannattaa varren alapäästä leikata pari senttimetriä pois, tai tankoparsan ollessa kyseessä, huokoinen osa irtoaa napsahtaen taittamalla.

Jos valmistat vihreää parsaa, joka on tuoretta ja ohutkuorista, sitä ei tarvitse kuoria, mutta paksumpikuorinen ja valkoinen parsa kannattaa aina kuoria.

Parsan keittämiseen et välttämättä tarvitse erityistä parsakattilaa.

Voit keittää parsat laakeassa kattilassa lappeellaan.

Teräksinen tai pinnoitettu paistinpannu on myös hyvä.

Jos käytettävissäsi on kapea, korkea kattila, sido parsat tiiviiksi nipuiksi 8–10 versoa kuhunkin. Herkät nuppuosat saavat jäädä veden pinnan yläpuolelle.

Keitä parsoja vedessä, jossa on paljon suolaa, ja mielellään hieman sitruunaa.

Kiehauta 2 litraa vettä puolelle kilolle parsaa, lisää 1 rkl suolaa ja 1–2 palaa sokeria. Myös tilkka sitruunamehua, öljyä tai nokare voita sopivat keitinveteen hyvin.

Lisää parsat ja anna niiden kiehua hiljalleen.

Perusohje on, että vihreän parsan kypsennysaika on noin viisi minuuttia ja paksumman valkoisen parsan 10 minuuttia.

Osa vihreistä parsoista ja ohuista valkoisista parsoista kypsyy jopa alle viidessä minuutissa.

Tukevampi valkoinen ja violetti parsa puolestaan vaativat vähintään 5–7 minuutin, jopa 10 minuutin keittoajan.

Aika lasketaan siitä, kun vesi uudelleen parsojen lisäämisen jälkeen alkaa kiehua.

Keitetty parsa saa jäädä napakaksi.”

Älä keitä niitä liian pehmeiksi, jotta parsojen herkullinen maku säilyy. Liian kypsä parsa maistuu vetiseltä.

Parsan tulee keittämisen jälkeenkin olla napakkaa, joten vältä ylikeittämistä.

Kypsyys on varminta tarkistaa maistamalla. Valuta parsat hyvin esimerkiksi astiapyyhkeen tai talouspaperin päällä. Tarjoile parsat heti valmistamisen jälkeen.

Hollanninkastike on parsan perinteinen kumppani. Hollanninkastike onnistuu hyvin pussituotteesta ja nykyään kastiketta saa myös lämmitystä vaille valmiina. Italialaiset tarjoavat vihreää parsaa voisulan ja parmesaaniraasteen kanssa.

Puolalaiset lisäävät parsalle keitettyä, hienonnettua kananmunaa.

Ilmakuivattu kinkku tai muu ohueksi leikattu kinkku on tyypillinen parsan lisäke.

Miedot maut eivät peitä parsan hienostunutta aromia. Parsa sopii kalan, äyriäisten, possun- tai broilerinlihan kanssa. Parsa, lämminsavustettu lohi ja korvasienikastike on kevään klassikkoherkku.

Parsa maistuu upealta myös parsakeittona tai uunissa gratinoituna. Jäähdytettynä parsa on juhlava salaatinaines esimerkiksi äyriäisten kanssa.

Parsa käy loistavasti risottoon. Se maistuu keitoissa, gratiineissa, munakkaissa ja vokkiruuissa. Kokeile grillata parsaa niin, että ladot parsatangot halsteriin.

Lähteet: Arla Ingman ja Kotimaiset Kasvikset

Kommentit

Kumpikin, vihreä ja valkoinen käy. Pikkuisen erilaiset maut on, niin kuin pitää ollakin. Vihreitten käsittely on helpompaa. Sauce Hollandaise on ihan turhaa ja turhan tuhtia kevyeen ruokaan. Ripaus voisulaa ja keittokinkkukääre parsan ympärille niin eipä tule ähky olo.

Valkoisista meidän keittiössä vedetään T-kuorimaveitsellä kuori alas asti pois poikkeen, sen jälkeen napsautetaan puumainen osa talteen ja valmistetaan herkkuruoka suunnilleen noin kuin Heli K. neuvoo.

Kun on herkku herkuteltu ja sulateltu, niin voi palata jätöksille. Esimerkiksi kun valmistaa porkkanoista, perunoista, fenkolista, maa-artisokasta tai mistäs muusta tahansa kasviskeiton, niin meillä hyödynnetään parsan roippeet. Pois napsautetuista (ja valkoisista valmiiksi kuorituista) parsanpalasista leikataan muutaman millin paksuisia siivuja, paitsi ei ihan sitä tynkää. Siivut rikastavat kasviskeiton makua ja kuitumassaa.

Kausiruuat olisi hyvä pitää kausiruokina. Kevät tulee parsaa kainalossa, kesään kuuluu kaikki hento höttö horsman kaltainen ja syksyyn jykevät juurekset. Matikka ui talvella pöytään ja talven lihapadat eivät kesällä maistu. On jämpti niin.

asiaihminen

Vihreä parsa pysyy napakkana, kun sen kypsentää paistinpannulla oliiviöljyssä - siis ei keitetä vedessä lainkaan. Paistaessa on myös helpompi seurata oikeaa kypsyysastetta.

Petri Lahesmaa

Vihreä parsa pysyy napakkana, kun sen kypsentää paistinpannulla oliiviöljyssä - siis ei keitetä vedessä lainkaan. Paistaessa on myös helpompi seurata oikeaa kypsyysastetta.

Petri Lahesmaa

Lahesmaan ohjetta pitää kokeilla. Maikkarin aamussa oli juuri tänään "pyttipannun" ohje, jossa pannuun lohkottiin keitettyjä uusia perunoita kuorinensa ja vihreän parsan palasia. Tuli vesi kielelle, jonka sitten kuivatti aika raskaan näköinen siankylki-tomaattikastike.

Siinä kameran eessä sitten söivät ja joivat shampanjaa kuin brunssilla ikkään. Meikäläisen kukkarolle osuvampi olisi sekti, mutta senkin ja tirrin voisi varmaan jättää pois ja syödä vain ne raikkaat uudet perunat ja parsan.

asiaihminen

Saksassa syödään lähinnä valkeaa kotimaista parsaa. Kreikkalaiset ja Hollantilaset aika surkeita. Vanhoja ja puumaisia.
Parasta on n n cm paksuiset. Paksuimmista joutuu keittiöveitsellä leikkaamaan reilusti pois tai on puumaista.
Holland. kastike parasta pussisoosi voilla. Itse tehty iso työ. Purkkikastikkeet kauhean makuisia.
Lisukkeksi keittokinkkua ja keitettyjä perunoita. Sianfile sopii loistavasti - on jo pääruoka.

Suomesta ei saa kunnon parsaa.

parsa-aika

Bearnaisekastike sopii hyvin parsalle ja ilmakuivatulle kinkulle, ei ole vaikeata ja Suomesta saa erittäin hyvää parsaa. En ymmärrä parsa-aika henkilön kommenttia lainkaan. Joskus tulee tehtyä myös hollandaisekastike joka ei ole vaikea - ei todellakaan. Valkoista parsaa en syö, mautonta eikä anna yhtään mitään. Parsan pitää olla vihreätä, tuoretta ja maukasta. Kypsytys höyryllä, ei keittämällä. Toki jokainen voi syödä parsaa tai olla syömättä.

Maistuu, itse tehtynä

olenkin katsonut että tuo on mainio ruoka laji ja siinä on vitamiinia ja sehän on vanha juttu jo että paista parsa voissa niin kyl tulee hyvää.

Anonyymi

Vihreä ja valkoinen parsa ovat molemmat hyviä. Valkoinen on hienostuneempi ja miedompi. Vihreässä on voimakkaampi maku. Minusta parsa ei kaipaa seurakseen muuta kuin voisulaa. Keitän parsat pannulla suolavedessä lähes kypsiksi, vesi pois ja voita reippaasti. Parsat pyöräytetään pannulla ja herkku on valmis. Unkarilainen parsa on erittäin hyvää. Samoin saksalainen.

Helena Hartikainen