Kuivalaisen Camilla kaivaa taidolla ja tyylillä

Camilla Kuivalainen asuu Jokikunnalla. Välitöinään hän kunnostaa kaivurillaan omaa pihamaataan.

Maria Aittoniemi

Askeettiset olosuhteet. Kaivurin kopissa ei ole ylellistä varustelua. Se ei kuitenkaan Camilla Kuivalaisen työn jäljessä näy.

Maria Aittoniemi

Mikä saa nuoren naisen päivästä toiseen istumaan työkseen kopissa, jossa on joko kylmä tai kuuma? Tekemään töitä, joiden onnistumisesta joillain on sukupuolisidonnainen epäilys?

Halu tehdä rentoja hommia ja nähdä työstään syntyvää hyvää jälkeä. Niitä halusi maanrakennuskoneen kuljettaja Camilla Kuivalainen (25) työltään. Siistit sisätyöt eivät olleet hänen haaveissa nuorempanakaan.

Ennen nykyisiä töitään Kuivalainen oli hevostenhoitajana. Työ sinänsä oli mieluisaa, mutta alalla on varsin matalat palkat.

– Tuntui, että niillä töillä en koskaan pystyisi hankkimaan omaa taloa, hän perustelee alan vaihdosta.

Oma talo ja oma piha ovat tarpeen, sillä hevosten kanssa hän haluaa olla tekemisissä aina. Nyt oma kodin pihamaalla Jokikunnalla laiduntaakin kolme hevosta.

Se rennompi työ löytyi ratin takaa. Kuivalainen on opiskellut oppisopimuskoulutuksessa maansiirtokoneen kuljettajaksi ja ajanut kuusi ja puoli vuotta päivätyökseen kuorma-autoa. Viimeiset kolme vuotta hän oli viisiakselisen Scanian ratissa. Kolme vuotta sitten hän osti oman kaivinkoneensa ja perusti yrityksen.

Ajalle tyypillisesti kuorma-auton kuljettajan työt ovat katkolla ja Kuivalainen on päivätkin kaivinkoneen puikoissa.

– Kukkapenkeistä viemäröintiin, maanmuokkausta ja maisemointia, ihan kaikkea, hän sanoo tekevänsä.

Kaivinkone on kumitelainen, 5,5 tonninen, varustettu puskulevyllä ja kauhanpyörittäjällä. Sen kanssa Kuivalainen lähtee Jokikunnalta lähiympäristön lisäksi pääkaupunkiseudulle, kauimmaiset työt ovat olleet Salossa.

Nainen kaivinkoneen ohjaimissa herättää keskustelua. Kuivalainen on kuullut kahdenlaisia pohdintoja:

– Nainen on huolellisempi ja tarkempi tai nainen ei voi osata, hän nauraa.

Kuivalainen itse ei ajattele tekemäänsä työtä sukupuolisidonnaisesti. Kaivinkoneella työskenteleminen ei tarvitse erityisesti miehisiä tai naisellisia avuja.

– Jos oikein ajatellaan, niin kaivinkoneen kuljettamiseen tarvitaan kaksi jalkaa ja kaksi kättä, hän hymyilee.

Oleellista on taito nähdä, miltä työ näyttää valmiina.

– Laatua on se, että työ on minun jäljiltäni just niin valmista, kuin asiakas haluaa.

Kuivalainen ei pelkää pitkää päivää ja sanookin sen edukseen alalla.

– Kuka haluaa tontillaan katsella kaivinkonetta viikkotolkulla? Ja siinähän se on, jos töitä tehdään vain kahdeksan tuntia päivässä.

Löytyy kaivinkonehommista sentään jotain vähemmän mukavaakin.

– Olenkohan sitten hienostelija, mutta hydrauliletkua en mielelläni itse vaihda, Kuivalainen nauraa. – Sitä inhoan, samoin rasvaamista. Sen jälkeen on yltä päältä vaseliinissa ja mudassa ja rasvaa on joka paikassa.

Apu on onneksi lähellä, sillä puoliso on myös alalla ja auttaa auliisti kaivinkoneen huoltamisessa.

Vaikka kaivinkonetyöt ovatkin mieluisia, Kuivalaista polttelee taas myös kuorma-auton rattiin. Haaveena hänellä onkin oman kuorma-auton hankinta.

– Ja tietenkin kaivinkoneen vaihtaminen isompaan.

http://www.kucakaivaa.com/

Written by:

Maria Aittoniemi

Ota yhteyttä