"Pienellä summalla kasvatustoimintaan" – osaomistajuus on tullut myös hevoskasvatukseen

Piia Solajärvi pitää varsan syntymistä palkitsevana: se antaa suuren onnistumisen tunteen ja on parhaita asioita hevoskasvatuksessa.

Maija-Liisa Nyman

Rohkeita, vekkuleita, huumorintajuisia, arkoja - jo varsat ovat omia persooniaan. - Jos itse ostaisin varsan, ostaisin sen kolmen päivän ikäisenä. Luonteen näkee heti, Piia Solajärvi sanoo Pandemoniumin ja tämän varsan Swamphill Miss Metalliumin välistä.

Maija-Liisa Nyman

– Ravipuolella on paljon kimppoja. Meillä on järjestetty samalla tavalla hevosten kasvatus, selittää Piia Solajärvi, joka toimii Swamphill-kasvattajanimellä.

Swamphillin hevosista voi siis ostaa osuuksia. Yhden hevosen omistajia on kahdesta viiteentoista.

Ratsu- ja kasvatuspuolella tämä ei ole tavallista.

Osaomistajuudessa on Solajärven mielestä hyvää se, että jokainen voi tuoda toimintaan omaa osaamistaan ja intoaan, oli se sitten kasvatukseen tai vaikkapa markkinointiin liittyvää. Työpanosta jaetaan – mutta myös taloudellinen panostus jakautuu usealle.

– Pienellä summalla pääsee mukaan kasvatustoimintaan ja oppii siinä samalla. Kasvatuksessa on riskinsä: jos siitä ei tiedä tarpeeksi, voi epäonnistua pahasti.

Kasvattaminen on Solajärven mielestä pitkäjänteistä työtä, joka vaatii paljon erityisosaamista. Tietoa pitää olla esimerkiksi sukulinjoista ja tiineiden tammojen ruokinnasta.

– Kun on kymmenen vuotta kasvattanut, alkaa pikkuisen päästä jyvälle asioista, Solajärvi naurahtaa.

Hän itse alkaa nyt olla lähellä tuota hetkeä, sillä hän osti ensimmäisen tammansa vuonna 2009. Solajärvi oli tosin tutustunut kasvattamiseen jo paljon aiemmin, ratsuttaessaan 2000-luvun alussa hevosia Sveitsissä.

– Kasvatuksessa kesä on kiireisintä aikaa: varsat syntyvät ja tammat pitää uudestaan siementää. Jos siemennys ei kesällä onnistu, menee vuosi hukkaan, Solajärvi toteaa ja kertoo, että myös tammojen terveydelle olisi hyväksi, jos välivuosia ei tulisi.

Parasta olisi, jos varsat syntyisivät keväällä. Silloin koko laidunkausi pystyttäisiin hyödyntämään. Suomen lyhyttä laidunkautta Solajärvi ei kuitenkaan koe huonoksi asiaksi.

– Talvi on voimavara. Varsat voivat liikkua lumessa ja siitä niiden lihaksistoon tulee voimaa ja koordinaatio kehittyy.

Talvi ei ole kasvattajalle niin intensiivinen jakso kuin kesä.

Solajärvi tähtää kansainvälisesti laadukkaisiin varsoihin. Hänellä on käytössä neljä siitostammaa, ja hän haluaa pitää toiminnan pienenä ja yksilöllisenä.

Suomalaisessa hevoskasvatuksessa on Solajärven mukaan paljon tieto-taitoa.

Vielä parikymmentä vuotta sitten hänen mielestään ratsastajat ja hevoset olivat Suomessa samalla tasolla. Nyt hevoset ovat kehittyneet – ratsastajienkin pitäisi.

– Kun ratsastajat saavat hyviä hevosia, hekin kehittyvät.

Solajärvi toteaa, että hyvän kilpahevosen, siitoshevosen ja harrastehevosen toivotut ominaisuudet ovat erilaiset. Tilanteet myös muuttuvat. Siksi kasvattajien pitää seurata lajia, jotta he tietävät, millaisia hevosia tarvitaan. Esimerkiksi esteradat ovat teknistyneet, joten estehevosten pitää nyt olla monipuolisesti lahjakkaita.

– Koko suomalaisen hevosurheilun etu on, että kasvatamme täällä eri tavoilla hyviä hevosia.

Varsoja

Etelä-Suomen hevosjalostusliiton toiminnanjohtaja Hannu Rantala kertoo, että Vihti on hevospitäjä, jossa hevosten kasvattajiakin on runsaasti.

Tänä vuonna koko Suomessa syntyy varsoja 10-15 prosenttia enemmän kuin viime vuonna. Vihdissäkin varsoja on tänä vuonna syntynyt kymmenisen prosenttia edellisvuotta enemmän. Rantalan mukaan varsojen määrään vaikuttaa taloudellinen tilanne.

EU-asetusten mukaisesti kaikkien hevosten on löydyttävä rekisteristä.

Written by:

Maija-Liisa Nyman

Ota yhteyttä