Toisenlainen näkökulma sotaan – palkittu sarjakuvataiteilija kertoi Päivölässä kirjastaan

Hanneriina Moisseinen kertoi Päivölän kirjallisuuspäivillä sarjakuvaromaanistaan Kannas. Kirkonkylän kirjaston johtaja Taina Sirola kuuluu kirjallisuuspäivien työryhmään.

Maija-Liisa Nyman

Hanneriina Moisseinen kävi puhumassa Päivölän kirjallisuuspäivillä.

Kun Hanneriina Moisseinen valmistui kuvataiteilijaksi, hän haaveili pääsystä taiteilijaresidenssiin. Moisseinen kuitenkin ymmärsi, että residenssiprojektin pitäisi olla jotain pienikokoisempaa kuin hänen opiskeluaikaiset työnsä.

Moisseinen oli tehnyt pääasiassa valtavan suuria töitä, joiden siirtely oli työlästä ja säilyttäminen riesa.

– Mietin, mikä voisi olla sopiva projekti, jota voisi kuljettaa repussa, Moisseinen sanoo.

Suurten teosten lisäksi kuvataiteilija oli opiskeluaikanaan tehnyt myös muutamia sarjakuvia. Niinpä hän päättikin omistaa aikansa taiteiljaresidenssissä sarjakuvalle. Ensimmäinen residenssijakso oli Ranskassa Pariisin lähellä, ja Moisseinen työsti siellä sarjakuvaromaania.

– Kahden kirjan jälkeen huomasin sitten olevani tunnetumpi sarjakuvataiteilijana kuin kuvataiteilijana, Moisseinen kertoo.

Hän on kiinnostunut taiteesta monella tapaa. Hän muun muassa maalaa, piirtää, kirjoittaa, tekee animaatiota – ja viikonloppuna hän oli menossa laulamaan tangoa sarjakuvafestivaaleille.

– Halusin kuitenkin tulla tosi hyväksi yhdessä taiteen lajissa.

Lajin valinta osui sarjakuvaan, jota Moisseinen pitää kiinnostavana, nuorena taiteenalana.

– Sarjakuvan rajapinnoilla käyminen on myös kiinnostavaa, Moisseinen sanoo.

Nyt Moisseinen on julkaissut neljä sarjakuvaromaania, joista Isä ja Kannas -nimiset teokset ovat tunnetuimmat. Kannas ilmestyi viime vuonna, ja saman vuoden lopulla Moisseinen sai sarjakuvataiteen valtionpalkinnon.

Lauantaina taiteilija oli Päivölän kirjallisuuspäivillä Nummelassa kertomassa erityisesti juuri Kannaksesta.

Kannas sijoittuu jatkosodan kesään 1944, jolloin Karjalaa evakuoitiin.

– Laskelman mukaan Suomessa on yli miljoona ihmistä, joilla on karjalaisia sukujuuria.

Niin on myös Hanneriinalla, jonka ukki on Karjalan pakolaisia. Hanneriina itse on kotoisin Joensuusta.

– Olin kuullut paljon sotajuttuja, mutta aina samasta näkökulmasta, Moisseinen sanoo ja jatkaa: – Miesten kertomusta sodasta on pidetty totuudellisena ja oikeana, mutta sehän jättää suuren joukon ulkopuolelle.

Hän itse kiinnostui sotahistoriasta uudesta vinkkelistä ja nosti keskiöön lehmät, nuoret naiset ja psyykkisesti oirehtivat sotilaat.

– Kirjan teon aloitettuani minua rupesivat kiinnostamaan ”toisten" kertomukset, Moisseinen selittää. – Miksi lehmät on jätetty ulkopuolelle ja miksi "tärähtäneistä" on vaiettu niin pitkään?

Hän alkoikin miettiä, mitä lehmien avulla voisi kertoa sodasta. Millainen tarina siitä syntyisi? Tarinasta syntyi Kannas, lyijykynäpiirroksia ja mustavalkoisia valokuvia yhdistelevä sarjakuvaromaani.

– Olen valtavan kiinnostunut tarinoista. Hyvistä, koskettavista, isoista tarinoista – ja pienemmistäkin, Moisseinen toteaa.

Written by:

Ota yhteyttä

Lisää aiheesta

"Suurisydäminen, erittäin oppinut humanisti" – toimittaja Pirkko Kolben tytär kirjoitti kirjan äidistään