Muihin länsimaihin verrattuna Suomessa on hyvin pieni maahanmuuttajaväestö. Keskustelun kiihkeydestä sitä ei aina uskoisi. Tiukimmat ”maahanmuuttokriitikot” varoittavat nykyisen politiikan johtavan hyvinvointipalvelujen rapautumiseen, suomalaisen kulttuurin alennustilaan ja lopulta yleiseen kaaokseen.

Paheksunnan keskiössä on ollut humanitaarinen maahanmuutto. Tällöin puheena on siis vuosittain noin 700 kiintiöpakolaisen, 1 000 turvapaikan saaneen ja 400 perheenyhdistämisen perusteella tulleen porukka.

Todennäköisesti näiden parin tuhannen joukkoon mahtuu henkilöitä, jotka valehtelevat taustansa saadakseen luvan jäädä Suomeen.

Muuttajien kokonaismäärä on kuitenkin niin pieni, etteivät he missään tilanteessa ja minkään laskuopin mukaan voi uhata julkisten palvelujen rahoitusta.

Asiattoman pelottelun sijaan toivoisikin puhuttavan enemmän ulkomaalaispolitiikan todellisista ongelmista, varsinkin suhteesta ihmisoikeuksiin. Ihmisoikeusrikkomus, yksittäinenkin, kun on aina yhteiskunnallisesti vaarallinen asia.

Ihmisoikeusjärjestöt ovat toistuvasti arvostelleet Suomen kalterein varustettuja säilöönottokeskuksia sekä sitä, että Dublin-asetukseen vedoten viranomaiset pikakäännyttävät turvapaikanhakijoita tutkimatta ja pahimmillaan olosuhteisiin, joissa ihmiskauppaan uhriutumisen riski on suuri. Siirtotyöläiset joutuvat eroamaan lapsistaan vuosiksi, koska vasta ylemmän keskiluokan töissä palkka riittää koko perheen oleskelulupaan.

Ihmisoikeuskysymys on sekin, saako suomalainen valita puolisonsa tai maahanmuuttaja huolehtia lähiomaisistaan. Taannoin yleistä oikeustajua koettelivat kahden sairaan isoäidin erottaminen lastensa perheistä. Viranomaisten mielivalta voi kolhia myös Suomen kansalaista, kun monikulttuuriset pariskunnat juuttuvat vuosiksi oleskelulupakierteeseen todistelemaan suhteensa aitoutta.

On Suomen maahanmuuttopolitiikassa kritiikin aihetta, paljonkin – ei kuitenkaan liikkumisen vapauden, vaan sen liiallisen kontrollin vuoksi. Suomalaista yhteiskuntajärjestystä ei uhkaa siirtolaisvyöry, mutta kylläkin siirtolaisten luokaton kohtelu.

Ja kaiken tämän keskellä unohtuu olennaisin, nimittäin maastamuuttokritiikki. Siirtolaisuuden ylivoimaisesti suurin ongelma on edelleen, että miljoonat ihmiset joutuvat jättämään kotinsa sodan tai poliittisen vainon vuoksi.