Viime vuosisatoina maailmanvaltaa on pitänyt teollistuva Länsi, ensin Länsi-Eurooppa ja 1900-luvun kuluessa yhä selkeämmin Yhdysvallat. Tätä valtaa on myös käytetty, usein muun maailman taloudelliseen, poliittiseen, kulttuuriseen ja sotilaalliseen alistamiseen.

Länsimailla on edelleen huikea yliedustus kaikissa niissä yrityksissä, järjestöissä ja yhteistyöelimissä, joissa maailman pelisäännöistä päätetään. Siksi esimerkiksi maailmantalouden säännöt on laadittu Lännen hyötyä silmällä pitäen.

Me siis juomme halpaa kahvia, koska jossain päin Afrikkaa ihmiset poimivat papuja lähes ilmaiseksi. Me uimme puhtaissa järvissä, koska saastuttava teollisuus sijaitsee Aasiassa. EU-passi ja vaalea iho turvaavat kaikkialla maailmassa paljon paremmin kuin mikään ihmisoikeussopimus.

Suomen synnit ovat jääneet vaatimattomiksi, sillä vielä kolonialismin kulta-aikaan Suomi oli itsekin siirtomaa. Silti, merkittävä siivu meidän nykyrikkauksistamme perustuu siihen onnekkaaseen tosiasiaan, että olemme osa länsimaista valtakeskittymää. Kun Lännellä on valtaa, meilläkin on vähän, koska Lännen ulkopuolelta katsottuna ei Suomea juuri erota Briteistä tai Yhdysvalloista.

Merkit läntisen vallan hiipumisesta alkavat olla selviä. Tämä on hitaan talouskasvun ja eläkeläisten imperiumi, kun taas muiden maanosien talousjätit ovat täynnä nuoria ja yhä useammin myös koulutettuja ihmisiä. Ennen niin suuri USA on korviaan myöten veloissa, varsinkin Kiinalle, joka ohjaa talouskasvuaan globaalin vaikutusvallan lisäämiseen.

Kiinan lisäksi myös esimerkiksi Brasilia ja Intia kasvattavat koko ajan rahoitusosuuksiaan ja siten myös painoarvoaan Maailmanpankin kaltaisissa yhteistyöelimissä.

Kehityksen ja vallan painopiste on vaihtunut useasti historian kuluessa, eikä siinä sinällään ole mitään huolestuttavaa. Imperiumeja nousee ja kaatuu, niin se vain näyttää menevän ja kyllä sitä periferiassakin eletään.

Valitettavasti vain Länsi ei ole käyttänyt vuosisatojaan viisaasti eikä voimiensa päivinä murehtinut epäsuosiotaan muun maailman silmissä. Siksi täytyy toivoa, etteivät maailman uudet herrat liikaa muistelisi, kuka raiskasikaan naiset, orjuutti lapset, ryösti rikkaudet ja tuhosi ympäristön.

Nimittäin, Lännen ulkopuolelta katsottuna ei Suomea juuri erota Briteistä tai Yhdysvalloista.