Paikalliset

Kun Afrikka kutsuu

Paljon kokemuksia. May-Len Svenskberg ja Matti Kääriäinen ovat vuosien aikana nähneet, kuinka maailman köyhimmissä maissa kärsitään.

Minna Pulli

Kun asuinmaa ja koti vaihtuvat neljän vuoden välein, on vanha sanalasku kaukana todellisuudesta. Kullan kallis ei ole enää oma koti vaan jonkun muun koti. Mutta mikä tekee paikasta kuin paikasta kullanarvoisen?

Suurlähettiläs Matti Kääriäinen ja hänen vaimonsa May-Len Svenskberg ovat viimeisen reilun kahdenkymmenen vuoden aikana asuneet yhteensä viidessä eri maassa. Pisimpään he ovat olleet aloillaan neljä vuotta.

– Olemme kiertolaisia. Kaikille se ei sovi, mutta me olemme tottuneet siihen, Kääriäinen toteaa.

– Itse asiassa olemme niin tottuneet siihen, että kun olemme olleet useamman vuoden samassa paikassa, alamme hiljalleen jo odottaa lähtöä.

Suomessa Kääriäinen ja Svenskberg ovat ehtineet viimeisen kahdenkymmenenneljän vuoden aikana asua kahdeksan vuotta. Suomi on heille pakopaikka.

– Olemme nähneet, kuinka pahasti maailma on jakautunut ja kuinka maailman köyhimmissä maissa eletään, Kääriäinen toteaa vakavana.

– Olemme onnekkaita, että voimme aina välillä paeta sitä kaikkea tänne Suomeen, jossa eletään turvassa, May-Len Svenskberg jatkaa ja alkaa muistella vuosien takaista tapahtumaa.

– Nairobista kotoisin oleva kokkimme tuli kerran Suomeen koulutukseen ja hän vieraili myös meidän luonamme. Olimme juuri saaneet rakennettua roskakatoksen valmiiksi pihallemme. Vieraamme luuli, että kyse on vartijankopista, vaikka olin yrittänyt selittää hänelle moneen otteeseen millainen maa Suomi on.

– Silti hän ei pystynyt sitä ymmärtämään. Turvattomuus on heille niin arkipäiväistä.

Pariskunnalle kolmesta tutuksi tulleesta Afrikan maasta rankin kokemus on ollut 1980-luvun lopun Sambia, jossa myös perheen kaksi lasta ovat syntyneet.

– Sairaanhoitoa ei käytännössä ollut ja kuolema ympärillä oli jokapäiväistä. Onneksi meille ei kuitenkaan käynyt mitään, Svenskberg muistelee ahdistuneena ja koputtaa varmuuden vuoksi puuta.

– Sambiassa kaikki, mitä päivän aikana näki ja koki seurasi kotiin. Uudestaan en olisi halunnut sinne lähteä.

Yhtenä kauheimpana muistona Sambiasta molemmilla on edelleen mielessä tilanne, jolloin heille paljastui, että heidän lastenhoitajansa on HIV-positiivinen.

– Hän oli itse sanonut olevansa terve, eikä tajunnut ollenkaan sairautensa laatua tai kuinka se tarttuu, Svenskberg toteaa kostein silmin.

– Jouduimme irtisanomaan hänet, vaikka tiesimme, että hänelle se on iso menetys.

Nykyään Kääriäinen ja Svenskberg asuvat Mosambikin pääkaupungissa Maputossa, joka on heille jo ennestään tuttu kaupunki.

Kääriäinen oli ensimmäisen kerran töissä Mosambikin edustustossa vuosina 1994-1998, jolloin maa oli vasta toipumassa sisällissodasta.

– Mosambik on nykyään hyvin erilainen maa, kun se oli viimeksi, Kääriäinen tuumii.

– Nykyään kaupallisten tehtävien määrä on suurempi. Mosambikin talous on kasvussa ja ulkomaalaisia sijoittajia virtaa maahan. Ongelmana on kuitenkin, miten talouskasvun hyöty saataisiin laajempaan jakoon, Kääriäinen toteaa mietteliäänä.

Asuinpaikkanakin Mosambik on pariskunnalle mieleinen. Asuntokin on sama kuin kolmetoista vuotta sitten.

– Mosambik on miellyttävä paikka, paljon rauhallisempi kuin Sambia, Svenskberg toteaa tyytyväisenä.

– Meidän täytyy kuitenkin aina muistaa, että elämme jatkuvasti korkeamman riskin alla, Kääriäinen toteaa ja jatkaa: – Olemme vuosien aikana rentoutuneet vähän liikaakin. Pidämme esimerkiksi parvekkeen ovea aina auki, jotta olisi viileämpi. Juuri vähän aikaa sitten, joka yritti kiivetä autotallin katon kautta parvekkeelle ja murtautua sisään.

– Mutta meille ei ole vielä käynyt mitään erittäin pahaa, vaikka muutaman kerran on tullut äkkilähtöjä lähimpään sairaalaan, Svenskberg toteaa ja molemmat koputtavat automaattisesti puuta.

Varsinaisesta työstään puhuessaan Kääriäiseen tulee enemmän eloa ja optimistisuutta. Mosambikissa työn painopiste on kehitysyhteistyössä.

– Minulla on vuodessa 30 miljoonaa euroa käytettävissäni auttamiseen. Mikä voisi olla sen parempaa työtä!

– Teemme paljon yhteistyötä paikallisten kanssa, jotka hakevat avustuksia erilaisiin hankkeisiin ja yritämme jatkuvasti löytää keinoja kiertää korruptoituneita tahoja ja saada avustukset sinne, missä niitä eniten tarvitaan.

Tavoitteena on myös saada paikallinen väestö näkemään, että asioita voi tehdä eritavallakin.

– Mutta asiat pitää osata ilmaista oikealla tavalla ja oikeaan aikaan, Kääriäinen huomauttaa.

– Emme voi yrittää vain siirtää omia rakenteitamme sinne ja olettaa niiden toimivan samalla tavalla.

– Ja paikallisilla ei ole välttämättä voimia tehdä asioita toisella tavalla, Svenskberg jatkaa.

– Arjesta selviämisessä on heillä jo tarpeeksi tekemistä.

Kaikesta kokemastaan ja näkemästään huolimatta sekä Kääriäinen että Svenskberg ovat tyytyväisen oloisia elämäänsä ja saavutuksiinsa.

– Minulla alkaa minimieläkeikä lähestyä, Kääriäinen toteaa ja jatkaa samaan hengenvetoon: – Mutta aion olla töissä niin kauan kuin minusta on hyötyä tai kunnes minut potkitaan pihalle.

– Ja sen jälkeen täytyy katsoa otanko minä jonkun ulkomaankomennuksen vastaan, myös ulkoministeriössä työskentelevä Svenskberg tuumii.

Varmaa on ainakin se, että monta Afrikassa vietettyä vuotta ovat jättäneet jälkensä molempiin.

– Rankinta on edelleen nähdä katulapsia, jotka nukkuvat jätesäkin alla liikenneympyrässä. Sitä on vaikea katsoa, mutta jokaista ei voi auttaa, Svenskberg toteaa kyyneleet silmissään.

Kääriäisellä vuosien työkokemus on muuttanut lähinnä hänen tapaansa ajatella.

– Olen nykyään epävarmempi siitä, kuinka asioita tulisi hoitaa. Nyt yritän auttaa askel kerrallaan.

Tällä hetkellä pariskunta on viettämänsä lomaansa Suomessa. Myös perheen kaksi koiraa ovat päässeet Afrikasta lomalle Suomeen.

– Nämä kaksi ovat niin tottuneet lentämiseen, että voimme ottaa heidät lomallekin mukaan, Svenskberg toteaa ilmeisen helpottuneena.

Veikkolassa sijaitsevan talonsa he rakensivat omien piirustustensa mukaan Svenskbergin suvun maille.

– Lapset tulevat Helsingistä välillä käymään ja kävelevät vain suoraan sisään. Tämä on heille koti, Kääriäinen toteaa.

Suurlähettiläspariskunnan oma koti tuntuu kuitenkin olevan maailmalla.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat