Vaalikoneemme on nyt avattu!

Paikalliset

Vuoden 1941 lento-onnettomuudesta julkaistiin kirja

Oma muisto. Terho Solja, 82, kertoi tilaisuudessa, että hän asui tapahtumahetkellä lähellä lentokenttää. Kova pamaus herätti, ja nuoret pojat lähtivät uteliaana kenttää kohti. - Emme päässeet ihan lähelle, sillä armeijan miehet ajoivat pois räjähdysvaaran takia. Muistan tilanteen elävästi, hän kertoo.

Anne Vilenius

Kello oli noin kolme varhain lauantaiaamuna 2.8.1941, kun miehistö herätettiin. Luutnantti Anton Karmila, tähystäjä ja päällikkö luutnantti Untamo Seppälä sekä konekivääriampuja ja radisti, kersantti Toivo Peltonen lähtivät lentokentälle. Tarkoituksena oli suorittaa tiedustelulento Suomenlahdelle toisen koneen kanssa partiossa.

Todennäköisesti SB-2-tyyppinen pommikone käynnistyi noin puoli viideltä. Lyhimmältä itä-länsi-kiitoradalta lähtenyt startti ei kuitenkaan onnistunut. Koneen ohjaaja Karmila joutui vetämään koneen väkisin vajaanopeudella ilmaan, koska kone alkoi kiidon puolivälissä kampeamaan oikealle kohti lennonjohtorakennusta.

Rakennus ylitettiin potkureiden silputessa koivujen latvoja. Kone tuli alas noin 75 metrin korkeudelta nykyisen Hanko-Hyvinkää-tien kohdalle syttyen tuleen. Peltonen ehti pois koneesta ja auttamaan Seppälän elottoman ruumiin pois nokasta ennen koneen räjähtämistä. Seppälä kuoli heti ja Karmila samana iltana Tilkan sotilassairaalassa.

Peltonen selvisi turmasta ihmeellisen vähäisin vammoin. Hän palasi lentokoneen ohjaimiin jo noin viikon kuluttua, jotta lentämisestä ei jäisi kammoa.

Onnettomuudesta tuli kuluneeksi päivälleen 72 vuotta viime perjantaina, kun pääkirjastossa vietettiin kirjanjulkistamistilaisuutta. Siuntiolainen Ilmavoimien majuri evp Kauko Peltonen on kirjoittanut kirjan Nummelan lentokentällä 1941–44 – Tapahtumia ja tarinoita jatkosodan ajalta. Se käsittelee Nummelan lentokentän historiaa sekä kentällä vuonna 1941 tapahtunutta tuhoisaa onnettomuutta.

Kirjasta lahjoitettiin yksi kappale maakunta-arkistoon ja lisäksi siitä on hankittu kirjastolle omat kappaleet.

Kauko Peltosen isä oli koneen radisti Toivo Peltonen. Kirjaprojekti sai alkunsa muutama vuosi sitten Nummelan lentokentällä sijaitsevan muistomerkin julkistustilaisuudesta. Muistomerkillä muistetaan lentäjiä, jotka lähtivät lentokentältä viimeiselle matkalleen.

Tilaisuudessa Peltonen jutteli Pekka Seppälän ja tämän siskon kanssa. Heidän isänsä menehtyi turmassa.

– Päätimme koota muutamia jäljellä olevia valokuvia yhteen sodanaikaisesta pommikoneonnettomuudesta, Peltonen kertoo.

Seuraavaksi Kauko Peltonen suuntasi Torpin Tykit -museoon Inkooseen.

– Siellä oli osia SB-2-pommikoneesta ja minulla välähti, että osien on oltava peräisin täältä lentokentän vierestä. Museolla kävi ilmi, että näin ei kuitenkaan ollut.

Reissu oli kuitenkin siinä mielessä onnekas, että samalla Peltonen tapasi inkoolaisen onnettomuustutkijan Kai Halosen.

– Olen tutkinut tätä tapausta 28 vuotta, Halonen kertoo.

Hän on haastatellut useita veteraaneja, kuten Peltosen isää. Halosesta tuli tärkeä lähde kirjaa varten.

– Isän kanssa emme koskaan puhuneet muutamaa lausetta enempää tapahtumasta. Nyt tietoa on enemmän, Peltonen kertoo.

Peltonen keräsi lisää aineistoa.

– Mietin, että tästä kannattaisi tehdä jonkinlainen kirja.

Versioita syntyi useita.

– Yksi on meille sukulaisille, jossa käsitellään lähinnä onnettomuutta. Kun aineistoa löytyi edelleenkin lisää, syntyi myös laajempi kirja.

Kirja kertoo ajan tapahtumista ja ihmisten tarinoista.

– Haastattelin muutamaa kymmentä ihmistä, jotka olivat silloin paikalla, Peltonen kertoo.

Myös Peltosen oma tausta lisäsi kiinnostusta aihetta kohtaan.

– Olen ollut jonkun aikaa Ilmavoimien palveluksessa. En tosin lentäjänä, sillä 1960-luvulla olisin ollut liian pitkä lentäjäksi.

Onnettomuuden jälkeen sen jäljet korjattiin hyvin nopeasti. Vuonna 1988 Kai Halonen kuitenkin löysi paikalta muutamia koneen palasia.

– Sitten tein elämäni pahimman virheen, hän kertoo.

Halonen luovutti osat Suomen Ilmailumuseolle.

– Kun osia nyt etsittiin, niitä ei löytynyt sieltä. Näin hävitetään historiaa, Halonen harmittelee.

Torpin Tykit -museosta Inkoosta lentoturmaan liittyvä aineisto sai kuitenkin paremman vastaanoton.

– Museon Hege Högström antoi tilaa, ja saamme museoon pysyvän näyttelyn esille, Halonen kertoo.

Tilaisuudessa oli mukana myös espoolainen reservin luutnantti Pekka Seppälä. Hänen isänsä oli päällikkönä koneessa. Untamo Seppälää pidettiin hyvänä ja äärimmäisen tarkkana lentäjänä.

Pekka Seppälä kertoi kirjan tekemisen herättämistä ajatuksista. Hän oli 4-vuotias, kun isä menehtyi.

– Tietoni tapahtumista ovat aika vähäiset. Perhepiirissä ei paljon puhuttu sota-asioista, se oli siihen aikaan maan tapa.

Seppälän mukaan lento-onnettomuuden ajankohdasta on ollut valloilla väärä käsitys, että onnettomuus olisi tapahtunut elokuun ensimmäisenä päivänä.

– Isäni viimeinen kirje äidilleni on kirjoitettu 1.8. illalla klo 20, joten onnettomuus on tapahtunut vasta seuraavana päivänä.

Koska irrallinen materiaali häviää helposti, myös Seppälä oli pohtinut jonkinlaisen raportin kirjoittamista jälkipolvia varten.

– Se jäi kuitenkin kesken. Hienoa, että projekti kuitenkin myöhemmin toteutui, ja huomattavasti ajattelemaani laajemmin, Seppälä sanoo.

– Kirjan osalta työnjako meni niin, että minä tutkin, Peltonen kirjoitti ja Seppälä toi viimeisen puuttuvan palasen. Tapaus Karmila, Seppälä ja Peltonen on meidän osaltamme tutkittu, lisää Halonen.

Museo Torpin Tykit (Torppanummentie 73, 10210 Inkoo) toukokuu-syyskuu päivittäin avoinna klo 12–18, talviaikana kiinni, muina aikoina puhelinvarauksella. Puh. 09-2217 811, 044-9469 068 tai 0400-216 136.

Tilaa uutiskirjeemme

Saat joka päivä klo 14 sähköpostiisi koosteen päivän kiinnostavimmista jutuista!

Tilaa tästä

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Vaalikoneemme on nyt avattu!

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat