Paikalliset

Tappouhkauksia, muovijätettä ja lajien kirjoa – korallitutkijan elämää

Huoli korallien tulevaisuudesta sai Jessica Haapkylän kirjoittamaan kirjan.

Korallitutkija Jessica Haapkylä ja leonberginkoira Siiri muuttivat Oinasjoelle kaksi vuotta sitten. Haapkylä on viihtynyt Suomessa monen ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen.

Maija-Liisa Nyman

Marraskuussa 1998 Jessica Haapkylä keikkui keskellä Tyyntämerta pienessä aluksessa, joka oli lastattu traktoreilla. Aallot olivat yli 10-metrisiä, helle oli yli 30-asteinen ja matka kesti viisi päivää. Haapkylä oli matkalla Palmyran atollille, 1500 kilometriä Havaijilta etelään.

Hänen seikkailunsa korallien maailmassa oli alkamassa.

Jo lapsena Jessica oli kiinnostunut vedenalaisesta maailmasta, saastumisesta ja ympäristönsuojelusta. Hän sukelteli mökillä Porvoon edustalla ja valitsi opiskelupaikan helposti: hän lähti Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan hydrobiologiaa.

Valmistumisen jälkeen alkoivat maailman meret houkutella. Tuore maisteri sai harjoittelupaikan Havaijilta.

Jyväskylän järvissä sukeltanutta trooppiset meret suorastaan huimasivat. Siinä missä Jyväskylän järvissä näkyvyys oli alle metrin, pystyi Haapkylä tropiikissa seuraamaan, kuinka ryhävalas nousi pintaan 40 metrin syvyydestä.

– Tuntui, että olen akvaariossa.

Palmyran atollilla korallit olivat kauniita ja hyvässä kunnossa. Havaijin sukelluksillaan Haapkylä kuitenkin törmäsi ensimmäiseen merkkiin ilmastonmuutoksen vaikutuksista: valkoiseen koralliin. Myöhemmin hän näki niitä vielä lisää maailman eri koralliriutoilla. Hän näki myös tauteja ja tyhjyyttä, enenevässä määrin.

Hän kiinnostui, huolestui ja alkoi valmistella väitöskirjaa koralleista. Vuonna 2011 Haapkylä teki viimeisen tutkimussukelluksensa Indonesiassa.

– Ympäristön tila oli heikentynyt kuuden vuoden aikana, Haapkylä sanoo ja kertoo, että esimerkiksi isoja kaloja näki aiempaa vähemmän. Koralleita oli kuollut. Sienieläimet ja levät olivat vallanneet alaa.

– Se oli surullista.

Huoli koralliriutoista antoi Haapkylälle kimmokkeen kirjoittaa koralleista ja kokemuksistaan kirjan.

16 ulkomailla sukellellun vuoden jälkeen Haapkylä kaipasi kotimaahan. Hänen englantilainen miehensä ei vastustanut, joten perhe muutti kaksi vuotta sitten Oinasjoelle. Muuttoa seuranneena talvena Haapkylä aloitti kirjaprojektinsa. Merten koralliparatiisit – tutkimusmatka herkkiin ekosysteemeihin -kirja julkaistiin nyt elokuussa, ja Haapkylä kirjoitti sen tavallisia lukijoita varten.

– Minulle on tärkeätä, että ihmiset ymmärtäisivät, kuinka ainutlaatuisia koralliriutat ovat. Ne ovat vedenalaisia sademetsiä.

Koralliriutat ovat ainutlaatuinen ekosysteemi, jolla voi elää jopa miljoona eri lajia. Paikallisille ihmisille riutat ovat tärkeitä ravinnon ja turismin takia. Lisäksi ehjät koralliriutat suojaavat rannikkoa hyökyaalloilta.

Haapkylä kertoo, että koralliriutoilla on omia puolustuskeinoja. Ne vain eivät riitä, jos ilmasto jatkaa lämpenemistään.

– Viitteet ovat huonoja, Haapkylä sanoo ja kehottaa: – Jokainen voi vaikuttaa kuluttamalla vähemmän sähköä ja kierrättämällä. Teollisuusmaiden pitäisi näyttää esimerkkiä.

Myös paikallisia tarvitaan. Haapkylä myöntää, että ulkomaalaisena on hankala mennä sanomaan riuttojen asukkaille, mitä näiden pitäisi tehdä.

– Yleisesti ottaen asenne oli ystävällinen, mutta kalastus kiristi pinnaa, Haapkylä sanoo. Hän sai kalastajilta jopa tappouhkauksen.

Liikakalastus on ongelma kaikilla koralliriutoilla. Lisäksi suurta tuhoa aiheuttaa kalastaminen pommittamalla. Pommi tappaa kyllä ruokakalat helposti – mutta se tappaa myös kaiken muun.

Tahitilla lasipullot murskattiin ja heitettiin mereen, samoin luksusristeilijän jätevedet. Malediiveilla jätteet kuskattiin omalle saarelleen, joka oli kymmenen metriä asuttuja saaria korkeampi.

Australiassa eläinlääkärit tekivät ruumiinavauksen krokotiilille, joka oli kuollut syötyään muovipusseja.

– Kemikaalit ja muoviroskat ovat isoja juttuja, Haapkylä sanoo ja huomauttaa, että ne eivät ole jättäneet Itämertakaan rauhaan.

Korallitutkija on nähnyt paljon pahaa muttei halua lannistua. Hän on huolestunut tulevaisuudesta, mutta uskoo, että suunta pystytään kääntämään. Esimerkiksi viimevuotinen Pariisin ilmastokokous luo toivoa tästä.

– Toiveikas voi olla, Jessica Haapkylä sanoo, vetää henkeä ja lisää: – Pitää olla.

Jessica Haapkylä

Jessica Haapkylä on 43-vuotias meribiologi, joka asuu Oinasjoella. Hän on valmistunut hydrobiologian maisteriksi Jyväskylän yliopistosta ja väitellyt tohtoriksi vuonna 2012 australialaisesta James Cook -yliopistosta. Väitöskirjan tärkein tulos oli monsuunisateiden ja korallitautien yhteyden todistaminen.

Haapkylä on työskennellyt mm. Honolulussa, Perpignanin yliopistossa Etelä-Ranskassa, Uudessa-Kaledoniassa, Indonesiassa ja Englannissa meribiologisella laitoksella.

Elokuussa julkaistiin Haapkylän kirja Merten koralliparatiisit – tutkimusmatka herkkiin ekosysteemeihin. Kirjan on kustantanut Into Kustannus. Kuvat kirjaan on ottanut Haapkylän aviomies Mike Flavell.

Haapkylä suunnittelee seuraavaksi kääntävänsä kirjansa englanniksi. Hän aikoo myös perustaa mereen liittyviä uutisia julkaisevan blogin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat