Paikalliset

Oljissa kasvaa onnellisia possuja

Vihdissä kasvatetaan eettisesti kestävällä tavalla sikoja.

Veera ja Jari Ollikkala pyörittävät 30 emakon sikatilaa Haimoossa. Tuotantomäärä pidetän pienenä, jotta eläimen hyvinvointi ei vaarannu.

Maria Aittoniemi

Isä ja tytär täydentävät puheissaan toisiaan. Yhteistyö sujuu hyvin, onhan heillä yhteinen ammatti ja innostuksen kohde: eettinen sianlihan tuotanto. Viisikymmenluvulta alkaen toimineella Ollikkalan sikatilalla Haimoossa on tuotettu sikoja monin eri tavoin. Vuosi sitten tilan isäntä Jari Ollikkala aloitti tyttärensä Veera Ollikkalan kanssa vapaaporsitusmenetelmään perustuvan Olkipossun tuotannon. Nyt Olkipossu on saanut Patentti- ja rekisterihallituksen myöntämän nimisuojan.

– Pyrkimyksemme on uida suoraan kuluttajan liiveihin, Jari Ollikkala sanoo ja tarkoittaa sianlihan myyntiä välikäsittä suoraan kuluttajalle.

Tavoitteen saavuttamiseksi Ollikkalan tilalle on avattu verkkokauppa. Toistaiseksi kuitenkin osa Olkipossusta menee ruokapöytiin vielä jälleenmyyjien kautta.

Nimellä haetaan tunnettavuutta, mutta se myös kertoo tilan emakkojen ja possujen elinoloista.

Pikkupossut röhnöttävät tiiviissä läjässä lämpökatoksen alla. Sisaren ja veljen välissä on turvallista ja lämmintä köllötellä.

– Sika todella on laumaeläin, Veera Ollikkala nauraa.

Pienen houkuttelun jälkeen lauma lähtee liikkeelle, eikä vauhtia puutu. Emakkokin innostuu pikkuistensa vauhdista ja kerää ison suullisen olkia ja vie ne nurkkaan kuin pesänrakennustarpeiksi.

Ollikkalan sikatilalla on noin 30 emakkoa. Ne tiineytetään noin kymmenen ryhmissä seitsemän viikon välein. Kierto on tehotuotantosikalaan verrattuna huomattavasti verkkaisempi; possut saavat olla emakon imetettävänä pidempään ja kaikilla eläimillä on vapaus ja paljon tilaa liikkua pihatossa. Myös toisin kuin tehotuotannossa, emakot saavat kulkea vapaasti tiineytyksen aikana, eikä niitä suljeta porsitushäkkeihin.

– Emakot ovat tuotantoketjussa pisimpään ja olemmekin panostaneet erityisesti niiden oloihin, Veera Ollikkala kertoo. – Kun emakoille annetaan mahdollisuus toteuttaa luonnollisia äidinvaistojaan, ne hoitavat kerta kerralta paremmin jälkikasvuaan.

Me menemme luomun edelle.

Ollikkalan sikatila ei ole luomutila, eikä sellaiseksi aiokaan.

– Me menemme niin monessa kohdassa luomun ohi. Luomutuotetulla ravinnolla olisi varsin pieni merkitys enää tässä kokonaisuudessa, eikä luomu välttämättä täytä kaikkia sian tarpeita, Veera Ollikkala sanoo.

Olkipossut lääkitään yksilöllisesti vain tarpeeseen ja ne syövät gmo-vapaata ruokaa. Vilja tulee Haimoosta omilta pelloilta.

– Omat peltomme riittävät näin. Luomutuotanto edellyttäisi isompaa peltoalaa viljelykierron takia, Jari Ollikkala sanoo.

Ja ne oljet; niillä on iso merkitys eläimen hyvinvoinnille. Jari Ollikkala kertoo, että Suomessa sikalat ovat pääasiassa lietesikaloita, eläimillä ei ole niissä kuivikkeina edes turvetta, se on normituotantoon liian kallista. Oljet toimivat paitsi lämmikkeinä ja kuivikkeina, myös virikkeinä.

– Ja mikä myös on tärkeää, olki sitoo hajun; meidän siat eivät haise.

No, herkempi toki haistaa, mutta sikalassa ei leiju ammoniakin kitkeryys, mikä Ollikkaloiden mukaan onkin lihan laatuun erityisesti vaikuttava asia. Ammoniakki tarttuu lihaan ja ensimmäisenä rasvaan.

Muutkin kasvuolosuhteet vaikuttavat lihan laatuun. Ollikkalan emakot imettävät possujaan yhdeksän viikkoa tavanomaisen neljän sijaan.

– Emakko opettaa porsaat syömään kiinteää ruokaa, sekin on tärkeää.

Jatkuva liikunta kiinteyttää lihan ja tuo rasvan siihen eri tavalla kuin tehotuotannossa. Ollikkalat kertovatkin ammattilaisten arvostavan erityisesti sitä, että Olkipossu on kiinteää, eikä se ole vetistä.

Kun possun elämä on Ollikkalassa tullut tiensä päähän, se lähtee – Jari Ollikkalan itse kuljettamana – Urjalaan teuraaksi. Sen jälkeen ruhot paloitellaan ja pakataan Reinin lihatukussa ja Ollikkala kuljettaa ne kauppoihin.

Olkipossun nettikaupasta lihat voi tilata toimitettavaksi esimerkiksi Reko-lähirukaringin jakopäivänä tai hakea sovitusti suoraan tilalta Haimoosta.

Koko possu on kaupan, mutta vähäarvoisempia osia toki jää yli. Niitä Veera Ollikkala keksi tarjota koirien tuoreruokaa myyvälle kauppiaalle, joka innostui heti asiasta. Luut, rustot, korvat, saparotkin menevät nyt sitä kautta parempiin suihin.

Emakot makasivat sorkat vastakkain, lapset välissään.

Palataan vielä pikkupossujen luo. Lähes liikuttuneena Jari Ollikkala kertoo kahdesta emakosta, jotka olivat päättäneet porsia yhdessä. Niille tarjottiin pitkin iltaa omia rauhallisia lämpöisiä soppia porsimiseen, mutta ne hakeutuivat aina uudelleen toistensa viereen. Emakkojen annettiin pitää päänsä ja aamulla ne makasivat tyytyväisinä sorkat vastakkain, lapset välissään.

Kun viitisen vuotta sitten satelliittisikalasta kertovaan juttuun haastattelin Jari Ollikkalaa ja kysyin, kiintyykö sikoihin, vastaus oli ei. Nyt on toinen ääni kellossa.

– Ovathan nämä niin inhimillisen ihania.

– Isä on alkanut hempeillä, Veera Ollikkala virnistää.

Olkipossu

Ollikkalan sikatilalla on harjoitettu sianlihantuotantoa vuodesta 1950 lähtien. Tilan perusti Tauno Ollikkala ja sukupolvenvaihdoksen myötä tila siirtyi Jari Ollikkalalle vuonna 1983.

Nykyisin tilalla toimiva vapaaporsitus aloitettiin laajan sikalaremontin jälkeen helmikuussa 2016. Tilaa pyörittävät isäntä Jari sekä tytär Veera Ollikkala.

Tila tekee tiivistä yhteistyötä Helsingin yliopiston kanssa ja se on toiminut opetus- ja tutkimussikalana jo vuodesta 2001 lähtien.

Perheen voimin pyörivässä sikalassa on noin 30 emakkoa.

http://ollikkalansikatila.fi/

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat