Paikalliset

Elämä, josta ei tarvitse lomaa

Uusi vihtiläinen Annika Witting muutti elämänsä kertarysäyksellä.

Annika Witting oli asunut liki 15 vuotta Helsigissä, eikä hän etsinyt uutta kotia – mutta sellainen löysi hänet.

Maija-Liisa Nyman

Punainen tupa ja oma piha. Perisuomalainen unelma – josta tuli totta Annika Wittingille.

Witting matkustelee mielellään ja ympäri maailmaa. Viime vuonna loppukesästä hän oli käymässä Norjassa. Siellä, Jäämeren rannalla, hän sattui huomaamaan ystäviensä Facebook-päivityksen, jossa oli kuva pienestä, punaisesta talosta Vihdin kirkonkylässä.

– Jäin tuijottamaan kuvaa, Helsingissä tuolloin asunut nainen sanoo. – Ajattelin, että kun täältä pääsen kotiin, minun on pakko ajaa Vihtiin.

Ja niin hän teki.

Ystäväpariskunta oli ostanut talon kirkonkylästä ja uuden kodin remontin ajan he asuivat punaisessa torpassa. Annika istui ystävien väliaikaiskodin keittiössä ja ihasteli näkemäänsä. Vihdistä hän ei tiennyt mitään, mutta jotain hän tiesi: täällä hän halusi asua.

Parhaat kaverini täällä ovat olleet jyvätyyny ja kuumavesipullo.

– Ikinä ennen elämässä en ole tarvinnut Tokmannin palveluita, mutta nyt ramppaan siellä joka päivä, Annika Witting nauraa. Tällä kertaa on tarpeen löytää ratkaisu hiiriongelmaan. Edellisyönä Witting on nimittäin herännyt rapinaan ja huomannut saaneensa makuuhuoneeseensa seuralaisen.

Keskellä yötä Witting nappasi vain peittonsa ja tyynynsä, jätti hiiren hallinnoimaan makuuhuonetta ja siirtyi itse olohuoneen sohvalle. Hän päätti ratkaista hiiriongelman aamun tullen – ihan niin kuin hän on ehtinyt ratkaista jo monta muutakin ongelmaa.

Witting muutti kirkonkylässä sijaitsevaan punaiseen torppaan joulukuun alussa, keskellä pimeintä vuodenaikaa. Kaikenlaista on ollut: liukasta, pimeätä, kylmää ja lumituiskuista. Oravilla oli pesä katonrajassa. Putket ovat jäätyneet jo neljä kertaa. Polttopuut ovat loppuneet.

– Parhaat kaverini täällä ovat olleet jyvätyyny ja kuumavesipullo, Witting virnistää. Eikä pidä unohtaa myöskään kahta untuvapeittoa.

– Elämästäni maaseudulla voisi kirjoittaa kirjan, Witting nauraa, – mutta kaikesta on selvitty. Mielestäni nämä ovat olleet seikkailuja.

Arki olisi ollut työläämpää ilman avuliasta naapurustoa. Witting kehuu naapureitaan ihaniksi. Hän kertoo esimerkiksi siitä päivästä, kun lunta tuli taivaan täydeltä.

– Tulin myöhään kotiin ja mietin, että eihän mulla ole edes lumikolaa. Hyvä, etten itkua vääntänyt.

Itku tuli kuitenkin vasta, kun Witting huomasi, ettei hän tarvinnut lumikolaa. Naapurin Arto oli käynyt luomassa lumet hänenkin pihaltaan.

– Olen kokenut itseni äärimmäisen tervetulleeksi tänne. Vastaanotto on ollut lämminhenkinen, Witting sanoo.

– Täällä on parasta se, että on oma rauha, mutta samalla on hyvin yhteisöllistä.

Annika Witting on kotoisin Lahdesta, ja lapsuudessaan hän on viettänyt aikaa isovanhempiensa luona maalla Hollolassa, kaukana katuvaloista. Lapsuusmuistoissa on lintuja, pihaleikkejä, pimeyttä ja hiljaisuutta.

Witting oli vuosikaudet tyytyväinen kaupunkiasuja, mutta kyllä hän kuitenkin aina unelmoi maalle muuttamisesta. Nyt se unelma on toteutunut, eikä se ole ainoa. Samalla kertaa muuton kanssa Annika nimittäin toteutti toisenkin suuren unelmansa.

– Tein ison elämänmuutoksen. Samassa rytäkässä sanoin itseni irti töistä, Witting kertoo. Hän työskenteli luomuasiantuntijana Urtekramilla, mutta on nyt perustanut oman yrityksen.

– Olin ajatellut, että jossain vaiheessa perustan oman yrityksen. Nyt oli se hetki, nyt tai ei koskaan.

Ystävänpäivä, 14.2., oli Annikan ensimmäinen työpäivä omassa yrityksessä. Hän on mm. restonomi, voimavarakouluttaja, äänimaljahoitaja, eteeristen öljyjen asiantuntija ja vastuullisen syömisen asiantuntija. Oman yrityksen myötä hän kertoo saaneensa paljon mielenkiintoisia projekteja hoidettavakseen.

– Hommia kyllä piisaa. Saan toteuttaa itseäni.

Witting sanoo, että melkein siitä tulee huono omatunto, kun saa kutsua työksi niitä asioita, joiden tekemisestä nauttii.

– Minulla on ollut mottona: Hanki sellainen elämä, mistä et tarvitse lomaa, Witting sanoo. – Tämä on nyt sitä.

Vihtiin muuton jälkeen Wittingin elämä on muuttunut paljon. Parempaan suuntaan, hän sanoo ilmeisen onnellisena.

– Olen tullut tänne hakemaan läsnäoloa itseni kanssa ja luontevaa elämänrytmiä. Olen tähän mennessä jo saanut paljon hyvää.

Kaupungissa kiire oli koko ajan läsnä. Nyt jos stressi pyrkii pintaan, Witting laittaa tulen takkaan ja ottaa kupin kahvia tai teetä. Jo hetken tuleen tuijottaminen rauhoittaa.

Witting kertoo, että hän on saanut yllättävän paljon viestejä, joissa kiitellään hänen rohkeuttaan. Wittingin esimerkki on saanut muitakin ihmisiä uskaltamaan: hyppäämään oravanpyörästä ja etsimään elämää, joka ei ole niin kuormittavaa.

– Täällä näkyy tähtitaivas, Witting hymyilee.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat