Kulttuuri

Tuomela puhuttelee, riemastuttaa ja herkistää

Taiteilijan kuva. Ateneumin johtaja, emerita Soili Sinisalo esitelmöi Pictorin avajaisissa ystävästään, taidemaalari Heikki Tuomelasta, jonka omakuva vuodelta 1971.

Taulun äärellä pääsee tahaton pyrskähdys. Vielä enemmän naurattaa, kun kuulee, keitä kuvassa on: taiteilija itse keskellä, vierellään äitinsä ja anoppinsa. Mieltä jää kiehtomaan, kumpi on kumpi.

– On hyvin antoisaa, jos taiteilija osaa maalata ihmistä, Ateneumin johtaja, emerita Soili Sinisalo sanoi puheessaan taidegalleria Pictorin syykauden ja Heikki Tuomelan maalauksia -näyttelyn avajaisissa.

Ja Tuomela osasi. Hänen työnsä herättävät tunteita, naurattavat, huvittavat ja tekevät surullisiksi. Häntä onkin luonnehdittu antisankarien kuvaajaksi.

– En muista tavanneeni ihmistä, joka oli yhtä aito, yhtä lempeä, paljas ja yhtä teeskentelemätön, kuin Heikki oli, Sinisalo muisteli ystäväänsä.

Sinisalon luonnehtima Tuomelan luonne näkyy myös hänen töissään.

– Vaatimattomuus ja hellyys aihetta kohtaan.

Galleria Pictorin syyskausi ja Tuomelan näyttely avattiin tiistaina juhlallisesti. Emerita Sinisalon upea kuvakieli ja tarkka kertomus taiteilijasta saivat teokset elämään. Hän aloitti esittelynsä Tuomelan omakuvan äärellä, vierellään Tuomelan kaksi poikaa, isänsä näköisiä.

– Heikki Tuomela maalasi paljon omakuvia. Paljolti siksi, että mallit olivat kalliita, eikä hänellä ollut varaa maksaa heille palkkaa.

Itseään esittävissä maalauksissa Tuomela ei ole kuvannut taiteilijaa, vaan varsin vaatimattoman oloisen miehen. Usein hän on myös kuvannut itsensä klovniksi tai kuten taulussa Aamuaskareet, hänen kasvonsa ovat puoliksi klovnin naamion peitossa.

– Hän oli satiirikko. Tässä omakuvassa hän on katsonut itseään kahdella eri tavalla.

Tuomelan ura taidemaalarina alkoi pahimpaan mahdolliseen aikaan, 1940-luvulla.

– Pula-aika oli akuutti. Hätä ja köyhyys koskettivat kaikkia ja näkyivät kaikilla taiteen kentillä, Sinisalo kertoi.

Olosuhteet työskentelyyn olivat alkeelliset ja Sinisalon mukaan taiteilijan ammatti oli jopa utopistinen nuorelle Tuomelalle.

– Hän ajatteli ensin ryhtyä koristemaalariksi, se olisi taannut hyvän toimeentulon. Mutta pian Tuomela havaitsi, että ammatti ei olut hänelle omiaan ja meni Vapaaseen taidekouluun.

Tuomela meni töihin jo 12-vuotiaana ja työskenteli sotaan asti sekatyömiehenä. Sodan jälkeen aloitettuaan taideopinnot hän ei suinkaan voinut maalata kokopäiväisesti, vaan työskenteli yöt postissa voidakseen päivisin maalata.

– Tuomela koki olevansa elämänsä sivustakatsoja pitkään. Päästäkseen siitä ulos hän tulkitsi jotain elämästään ja henkisestä tilastaan jossa oli, Sinisalo sanoi Häkissä -maalauksen äärellä.

Tuomelan aihealue syntyi jo pienenä poikana hänen katsellessaan isäänsä ja veljeään.

– Kaunotaiteessa ei ollut tapana käyttää sellaisia vähäpätöisiä motiiveja, kuten kanoja ja sikoja.

Vapaassa taidekoulussa Tuomelan opettaja, taidemaalari ja taidekriitikko Sigrid Schauman näki nuoren miehen lahjakkuuden.

– Hän sanoi Tuomelalle: ’Tee oman tunteesi mukaan. Älä luovuta’.

Tuomela oli nöyrä ja vaatimaton.

– Taide oli hänelle jumaluus, joka – vaikka hän oli perheellinen – täytti koko hänen elämänsä.

Taiteen uusien ismien ja tyylien tulva 1960-luvulla kangisti Tuomelan uran etenemistä.

– Mutta Heikki ei olisi koskaan voinut tehdä abstraktisia töitä. Hänen töissään oli syvä henkinen ulottuvuus, Sinisalo sanoi.

Ulottuvuus näkyy hänen mukaansa hyvin siinä, miten Tuomela kuvaa ihmistä mallin koko vartalo näkyvissä.

– Aihe, ihminen tulee lähelle katsojaa, matala tila vielä korostaa henkilöä. Kuvat ovat hyvin paljaita, puhuvia ja puhuttelevia.

Tuomelan varjoisa nuoruus ei näy hänen töissään.

– Heikki ei koskaan tullut katkeraksi. Missään hänen teoksissaan ei näy kaunaa. Päinvastoin, niissä näkyy hänen valtava huumorintajunsa ja se, että hän rakasti elämää.

Heikki Tuomela maalasi ihmisten ja eläinten lisäksi myös maisemia ja taloja. Hän liikkui paljon ja seurasi, miten ihmiset elivät.

– Hän ajoi jonnekin autollaan, hyppäsi pois autosta ja alkoi maalata maisemaa tai pyysi ohikulkijaa mallikseen.

Näin on syntynyt myös näyttelyn Maisema Vihdistä 1982, näkymä Jokikunnalta.

Heikki Tuomela kuoli varsin nuorena, 69-vuotiaana vuonna 1991.

– Tulin hyvin iloiseksi kuullessani, että täällä Pictorissa pidetään Heikin näyttely. Samalla tajusin,että tänä vuonna hänen kuolemasta tulee kuluneeksi 20 vuotta.

Pictorin näyttely koostuu lainoista yksityiskokoelmista. Sen on koonnut ja ripustanut Torsten Michelsen.

– Heikki on klassikko, mutta kuollut vasta 20 vuotta sitte. Olemme kiitollisia, että saimme järjestää Heikin näyttely tänne, Michelsen sanoi.

Heikki Tuomela, öljyvärimaalauksia Galleria Pictorissa 29.9.2011 saakka. Karhumäenpolku 5, Nummela, avoinna ti klo 17-20, to ja la klo 11-13. Puhelin 050-360 5239

Tilaa uutiskirjeemme

Saat joka päivä klo 14 sähköpostiisi koosteen päivän kiinnostavimmista jutuista!

Tilaa tästä

Etusivulla nyt

Uusimmat: Kulttuuri

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat