Paikalliset

Onnekkaan sepän pajassa syntyy veitsiä ja puukkoja: "Ei ole täydellisyyttä ilman epätäydellisyyttä."

Seppäkisälli Sami Maajärvi tekee pajassaan myös retkikirveitä.

Maria Aittoniemi

Seppäkisälli Sami Maajärven työpöydällä on pieni riistapuukko. Se odottaa tuppea valmistuvaksi. Puukko on kuin koru. Ihmekö tuo, sen on isä tehnyt tyttärelleen. Kahdeksanvuotias tytär odottaa jo innolla hirvestyskauden alkua ja varustelun pitää olla kunnossa.

Maajärven tervan ja kivihiilentuoksuisessa pajassa Haimoossa syntyy upeiden puukkojen lisäksi monenlaisia käyttö- ja koriste-esineitä ja ennen kaikkea hienoja japanilaisia keittiöveitsiä.

Hän on omien sanojensa mukaan eräänlainen sekatyömies, jolla on yksi kokopäivätyö ja kaksi puolipäivätyötä. Sepänpajan lisäksi se toinen puolipäivätyö on mehiläistarhaus.

Puu ja metalli ovat muotoutuneet Maajärven käsissä lähes aina; seitsemänvuotiaasta lähtien. Yhdeksän vuotta sitten hän aloitti puukkojen tekemisen.

– Alkuun ostin aihion Brisalta, mutta sitten jopo ikään kuin lähti lapasesta, Maajärvi kertoo.

Lapasesta lähtemisellä voidaan mahdollisesti tarkoittaa esimerkiksi sitä, että Maajärvi tekee toisinaan teräksenkin itse. Samoin hän on tehnyt työvälineensä itse.

Maajärvi valmistui viime keväänä seppäkisälliksi, mutta hän on itse opetellut työmenetelmänsä jo paljon ennen seppä-opintojaan. Hän kertoo löytäneensä Youtubesta ja netistä tietoa ja opiskelleensa tekniikat itse.

– Ja hakannut päätä seinään huolella. Erehdysten kautta on rautaa tullut hakattua, Maajärvi sanoo ja näyttää ”oppirahalaatikkoa”.

– Yli kymmenen tuntia työtä hukkaan, hän sanoo näyttäessään puolitekoista veistä laatikossa. – Väärä karkaisu, terään tuli halkeama.

Seppä sanoo ohjenuorakseen japanilaisen ajatuksen: Ei ole täydellisyyttä ilman epätäydellisyyttä. Hän on harrastanut nuorena itsepuolustuslajeja ja harrastus on herättänyt kiinnostuksen myös japanilaisiin työvälineisiin. Niin syntyi sarja keittiöveitsiä.

Maajärven mallistossa on gyutoja, jotka ovat isoja yleisveitsiä, usubia, vihannesveitsiä ja ajikirejä, kalaveitsiä.

Vaikka välillä terästä syntyy itse tehden, myyntiin tulevat veitset ja puukot Maajärvi tekee pääosin ostoteräkseen. Damascus-teräksen hieno kuviopinta syntyy, kun kahta eri metallia ahjohitsataan ja manipuloidaan kerroksittain yhteen. Kuvio syntyy kerroksista, joita on yhdessä terässä viitisenkymmentäkin. Omanlaisensa kuvio syntyy wootz-teräksestä tehdyn veitsen terään, kun palloutuneet karbidit tulevat näkyviin.

Myös veitsen jalavapuinen kahva on taideteos, samoin veitsitelineet ja puukkojen tupet, jotka Maajärvi ompelee ja koristelee.

Maallikon on vaikea ymmärtää, mitä kaikkea yhden veitsen tekeminen vaatii. Siksipä työstä ei hevin ollakaan valmiita maksamaan. Maajärvi sanoo, että sepänpaja on hänelle vain kulunsa kattava harrastus. Tuntipalkasta ei näiden esineiden tekemisessä kannata puhua.

Maajärvi sanoo olevansa onnekas seppä.

– Minulle on löytynyt asiakkaita, joiden kanssa saan oikeastaan tehdä mitä haluan. Käymme dialogia siitä, mitä hän haluaa ja mitä voi tehdä. Näin tapahtuu jatkuvaa kehitystä.

Suomessa on monta sataa eritasoista puukkoseppää, mutta Maajärven mukaan sellaisia, jotka tekevät puukot alusta loppuun ja elävät tällä työllä ei ole monta.

Maajärvi lupaa puukkojensa ja veitsiensä kestävän vuosikymmeniä.

– Sen jälkeen varsi voi katketa, jos ruotoon on päässyt vettä. Mutta senkin voi korjata, seppä lupaa.

Sepänpajassa Haimoossa syntyy muitakin käyttöesineitä kuin puukkoja ja veitsiä – ja myös kierrätysmateriaaleista.

– Kerään tällä nokkosia, Maajärvi sanoo esitellessään vasenkätisen sirppiä, jonka terä on tehty auton kierrejousesta.

https://smaajarvi.com/

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat