Paikalliset

TUUMITTUA: Kevät oli kireiden purjeiden aikaa

Uudenmaan toiseksi suurimmaksi järveksi/vesistöksi luokiteltu Hiidenvesi on tunnetusti monien mahdollisuuksien vesitie.

Muinaisina aikoina se oli historiankirjojen mukaan Vihdin lähes ympärivuotinen valtatie: talvella suksi luisti järvenselän tasamaalla ja sulan veden aikana venhonen vei kätevästi paikasta toiseen.

Ei ollut Hiidenveden säännöstelyä, ei venesulkua, ei alajuoksulla voimalaitosta. Vesi juoksi villinä ja vapaana. Vihti oli metsästäjien ja kalastajien valtakuntaa.

Se aika ei palaa. Toki sorsia paukutellaan herkkuaterioiksi ja kalaverkoille ajellaan 200-heppaisten perämoottorien avulla. Tervattujen puuveneiden soutajat ovat harvassa.

Niitä ja näitä tuli mieleen kun katselin sunnuntaina Kirkkojärven rantamia. Ne ovat täysin erilaiset kuin runsaat 50 vuotta sitten.

Nykyisen laiturialueen ranta oli silloin lähes läpipääsemätöntä tervaleppäryteikköä, jonka aluskasvillisuutena viihtyivät nokkoset.

Meijeri laski herat järveen – ja saattoi sinne muutakin moskaa kertyä ennen kuin jäteveden puhdistaminen kirkonkylässä alkoi.

Vanhankirkonniemestä saattoi uskalikko kahlata Haudankalliolle läpi umpeenkasvaneen järvenlahden.

Ensimmäiset veneilykokemukset Hiidenvedestä ovat isän ja veljen kanssa tervalle tuoksuneessa veneessä, kalassa Kirkkojärvellä.

Joskus ihan 70-luvun alussa taidettiin soudella järvellä vielä tammikuussa. Se oli senaikaista ilmastonmuutosta. Kelit tulevat aaltoliikkeissä?

Muutama vuosi näiden kokemusten jälkeen veri veti vastustamattomasti Kirkkojärvelle.

Kaverin kanssa teimme kakkosnelosista ja Meijerinlahdesta löytyneistä tynnyreistä lautan.

Pullistuvat purjeet ”löytyivät” äidin lakanavarastosta. Vauhti oli kiikkerää, mutta ikimuistoista. Alustahan ei pystynyt juurikaan ohjaamaan.

Parempi purjehduskokemus syntyi kaverin optimistijollan kanssa. Opettelimme tuntitolkulla luovimista Haudankallion tuntumasta kohti Kinavansalmea.

Lopulta se onnistui ja olimme paikassa, josta suunnitelman mukaan oli hyvä lähteä myötätuulessa kohti starttipaikkaa.

Meno oli sen verran vauhdikasta, että piti istua jollan takalaidalle, jotta paatti ei olisi hörpännyt keulasta vettä nilkoille.

Kohti uutta kesää.

VESA VALTONEN

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat