Paikalliset

Sata dalmatialaista Otalammella – Tällä kertaa myös omistajat muistuttivat lemmikkejään Dorista ja Daisya

Daisy lepäilee teltassaan, kun kuvaamme Dorista ystävysten, Reetta Pienimäen (vas.) sekä Aino Huhtilaisen kanssa.

Minna Saarinen

– Tämä on tämmöinen Dallu-erkkari, eli erikoisnäyttely, helsinkiläinen Doris-dalmatialaisen omistaja Aino Huhtilainen selvittää näyttelykentän laidalla, koirien ja omistajien telttojen kupeessa.

Härkälässä oli elokuun alussa vipinää, kun rapiat sata dalmatiankoiraa kipitti näyttelykentällä omistajineen.

Kentän kupeeseen telttansa parkkeeranneet Huhtilainen sekä tamperelainen Reetta Pienimäki olivat pukeutuneet sävy sävyyn, "dalmistyyliin". On mustavalkoista paitaa ja asua, hiuksetkin ovat nuorilla ystävyksillä vaaleat.

– Tämä on paita, jota käytän kerran vuodessa. Aino on Daisyn kasvattaja ja laittoi viestiä, että tuletteko tänne näyttelyyn, aurinkoinen Pienimäki kertoilee.

Saisiko Dorista silittää?

– Tottahan toki, iloiset kaverukset sanovat huikkaavat.

Doris on erittäin rauhallinen ja kiltti dalmatialainen. Silmät menevät sirrilleen, kun sitä hetkisen paijaa.

Seuraavaksi koira antaa omistajalleen muhkean kuonopusun.

Huhtilainen on harrastanut rotua viitisen vuotta, Pienimäki reilun vuoden.

– Hirveän aktiivinen rotuhan tämä on, Voi harrastaa, mutta täytyy tehdäkin. Jos ei ole aktivoinut ja lenkittänyt jonain päivänä koiraa, niin illalla sen tuntee nahoissaan. Toki joskus voi mennä koirapuistoon tai metsään, jossa koira saa sitten juosta vapaanakin, Pienimäki selvittää.

– Daisy ainakin tykkää seurasta tosi paljon, mutta pärjää yksinkin: töissä voi käydä hyvin. Ja kun tarpeeksi pitkän lenkin tekee aamulla, niin se on sitten koko työpäivän väsähtänyt.

– Paitsi, että Doris taas on todella aamu-uninen, Huhtilainen nauraa. Doriksen kanssa tehdäänkin usein vain lyhempiä aamulenkkejä.

Iloiset ystävykset kertovat, että Etelä-Suomessa pelkkien dalmatialaisten näyttelyjä lienee vain muutama vuodessa. Loput ovat isompia näyttelyjä, joissa on useampiakin rotuja. Ne ovat kaksipäiväisiä. Otalammen-näyttely oli vain yksipäiväinen.

Naiset kehuvat, että Vihti on juuri sopivan matkan päässä heidän kotikaupungeistaan Tampereelta ja Helsingistä.

Dalmatialaiset ovat lapsirakkaita, sosiaalisia ja kilttejä koiria, kunhan saavat tarpeeksi liikuntaa.

– Välillä hieman häslääjiä, mutta kilttejä. Lapsen ulkoiluttavaksi nämä eivät toki sovi, koska dalmikset ovat sen verran isoja ja sporttisia, Pienimäki toteaa.

Dalmatiankoirat ry on koko maan kattava järjestö, jolla ei ole paikallisyhdistyksiä, mutta erittäin hyvät nettisivut, joista saa paljon rotutietoa. Järjestöllä on myös omat, aktiiviset 2 000 jäsenen Facebook -sivut. Niissä voidaan sopia esimerkiksi koirapuistomiittejä tai tutustumista koiriin, jos joku on kiinnostunut hankkimaan dalmatialaisen.

– Tulossa on esimerkiksi dalmis-leiri, Huhtilainen tietää.

– Harrastajien kesken on kyllä todella hyvä henki. Joidenkin rotujen kanssa näin ei ole. Mutta täällä kaikki otetaan porukkaan.

Jos haluaa hankkia dalmatialaisen, vinkkaavat naiset, että koiraa kannattaa ihan pennusta asti kouluttaa sekä totuttaa monenlaisiin ihmisiin ja koiriin: varsinkin jos haluaa näyttelykoiran.

– Dalmikset ovat tosi hauskoja. Ne esimerkiksi ihan aidosti hymyilevät! Dalmatialainen näyttää silloin hampaitaan, nauraa Huhtilainen kaivaen puhelimestaan kuvan Doriksen hymystä.

Kieltämättä koira näyttää aika hurjalta, jopa vihaiselta, jos ei tiedä taustaa. Mutta aidosti iloinen se on.

Jos haluaisi dalmatiankoiran, on ensimmäinen askel tavata jokin omistaja sekä koira.

– On tärkeää, että voi tutustua ennakkoon rotuun. Näyttelyt ovat siihen erinomainen paikka, kun täällä on niin monenmoista yksilöä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat