Paikalliset

Kun urheilusta katosi ilo – Keihäänheittäjä Sanni Utriainen kävi Nummelassa kertomassa urheilijan elämästä

Sanni Utriainen on urallaan voittanut nuorten MM-kultaa vuonna 2010.

Maija-Liisa Nyman

Keihäänheittäjä Sanni Utriainen on pukeutunut rennosti farkkuihin ja huppariin. Hän istuu Vihdin lukion auditoriossa ja haroo lyhyttä tukkaansa.

Utriainen on tullut Nummelaan puhumaan nuoren urheilijan polusta, kertomaan siis omaa tarinaansa menestymisestä, epäonnistumisista, mediamyllytyksestä, ulkopuolelta tulevista paineista, pitkistä kaarista, harjoittelusta – ja masennuksesta.

Utriainen sanoo olevansa juuri nyt vähän tuuliajolla.

– Olen tällä hetkellä mielialalääkityksellä ja käyn tasaisin väliajoin juttelemassa asioista.

Nyt hän kuntouttaa itseään ja kuka tietää mitä sitten tapahtuu. Ehkä hän vielä palaa urheilun huipulle – ehkä ei.

– Palo on sisällä, sen tiedän, mutta mihin sen kohdistan – aika näyttää.

Sanni Utriaisen isä ja isoisä olivat molemmat aikanaan keihäänheittäjiä. Hänen äitinsä on puolestaan ollut uimari.

– Vanhempien merkitys on ollut suuri siinä, että liikunnasta on tullut positiivinen ja iso asia elämääni.

Sillä ei ollut vanhemmille merkitystä, minkä lajin tytär valitsisi. Vanhemmille merkitystä oli vain sillä, että Sanni meni ja teki ja purki pursuilevaa energiaansa johonkin.

Ja Sannihan purki. Hän oli leikkisä ja liikkuvainen lapsi, joka harrasti satujumppaa, painia, telinevoimistelua, koripalloa, tanssia, uintia...

– Todella monipuolisesti olen tykännyt muksuna leikkiä ja liikkua.

Kun Sannin ystävä meni yleisurheilukouluun, Sannikin kiinnostui.

– Ei vitsi, tuo on sikasiistiä, minäkin halua, Utriainen kertoo ajatelleensa. Hän oli toisella luokalla aloittaessaan yleisurheilun. Keihään heittäminen tuntui alusta asti hyvältä.

– Korkeus ja keihäs oli sellaiset lajit, joista tykkäsin.

Utriaisen seura oli Nokian Urheilijat, ja keihäänheittäjä kehuu, että juniorityö on siellä hoidettu hyvin. Utriaisen mielestä onkin tärkeää, että liikkumisesta ja harjoittelemisesta tehdään kiva juttu. Hänestä on myös tärkeää pitää lajiharjoittelu monipuolisena vielä pitkälle teini-ikään.

– Se antaa hyvää pohjaa tekemiselle.

Utriainen on käynyt yhdeksät arvokisat. Alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuista Kanadasta vuodelta 2010 hänellä on kultamitali – joka näyttää pronssiselta, Utriainen virnuilee.

– Siellä toteutin itseäni parhaimmillani. Nuorissa sai vielä tehdä rauhassa ja keskittyä tekemiseen. Varsinaisesti mitään mediahässäkkää ei ollut silloin vielä.

Utriainen sanoo halunneensa MM-kisoissa ”tosi kovaa” voittaa. Viimeisellä heitollaan hän sitten kiskaisi viisi senttiä pidemmälle kuin toiseksi jäänyt kilpasisko.

– Aito nauttiminen kisaamisesta näkyi ja se näkyi tuloksessa.

Myöhemmin juuri tuo ilo katosi. Ilo, jota Sanni sanoo lapsesta asti tunteneensa liikkuessaan.

Vuonna 2012 Utriainen osallistui ensimmäisiin olympialaisiinsa Lontoossa, mutta innostuksen sijaan hän tunsi väsymystä. Utriaisen päänsisäinen ääni kehotti sinnittelemään vielä hetken: ”Kohta tämä on ohi. Jaksa vielä vähän”.

– Olympialaisten jälkeen en enää jaksanut. Hävetti ja jännitti tosi paljon sanoa isälle väsymyksestä. Isä sanoi, että ota iisiä jouluun asti ja katsotaan sitten. Hirveä paino lähti harteilta. Sain vain olla itsekseni ja erakoitua, kertoo Utriainen valmentaja-isänsä huojentavasta reaktiosta.

Sittemmin väsymyskausia tuli lisää ja Utriainen sanoo, että ne tuntuivat myös tihentyvän.

Pelkästään lähteminen kuntosalille saattoi tuntua suoritukselta. Harjoituksen tekeminen siellä oli jo ylivoimaista.

– En ole ottanut tosissani väsymyskausiani. Se on tehnyt paljon isompaa hallaa kuin mikään loukkaantuminen.

Monta kertaa Utriainen kokee olleensa turhan yksin urheilun kanssa. Esimerkiksi silloin kun kausi jäi välistä loukkaantumisen takia. Tai 2016 olympialaisissa, kun alla oli huono kausi ja isoäiti oli juuri kuollut. Kisajoukkueessa oli tuolloin kyllä psykologi, mutta tälle olisi pitänyt itse ilmoittautua.

Utriainen uskoo, että jälkiviisaus hänen tapauksessaan voi auttaa muita urheilevia nuoria. Hän perää tasapainoista pakettia, jossa huomioitaisiin mieli ja ruumis.

– Urheilussa keskitytään tosi paljon siihen, miten fysiikka vaikuttaa, Utriainen toteaa. Henkisen hyvinvoinnin huomioiminen laahaa jäljessä.

– Mutta jos ei korvien väli ole kunnossa, mitä teet sillä kropallakaan?

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat