Paikalliset

Kimi Pakarisen näyttely avattiin Nummelassa Galleria Pictorissa – vetoja, väriä ja vuorovaikutusta

Galleristi Lotta Ingman ja Kimi Pakarinen.

Annukka Vakkuri

Värikkäitä ja vauhdikkaita impulsseja, joita on purettu maalaamalla.

Tämä on yhden maallikon ensimmäinen ajatus, kun astuu sisään Galleria Pictoriin, jossa on esillä helsinkiläisen taidemaalari Kimi Pakarisen näyttely Merkintöjä.

– Pikkupojan kärsimättömiä töherryksiä ja alkukantaista ja eläimellistä työskentelyä, näilläkin sanoilla ovat taidekriitikot luonnehtineet töitäni, Pakarinen hymähtää.

Kun pysähtyy esimerkiksi taiteilijan työn ”Black before my eyes” äärelle ja antaa maalaukselle mahdollisuuden vaikuttaa – se tekee katsojalleen niin.

Vahvimpana tunteena nousee ilo; tässä työssä on rohkeutta, tuntuu kuin se haastaisi katsojaa etsimään omaa sisäistä lastaan leikkimään kanssaan.

Työhön tuntuu jätetyn näkyville sattumanvaraisia vetoja; maalaus pyrkii vuorovaikutukseen katsojan kanssa ja se tuntuu kysyvän ”Mitäs tykkäät, saanko sinun mielestäsi olla tässä näin, värikkäänä ja dynaamisena?

Haluaisitko sinäkin tehdä niin?”

– Minun on vaikea vetää rajaa esittävän ja abstraktin taiteen välille. Yleensä työskentelyssäni käy niin, että maalaus alkaa ehdotella asioita minulle, Pakarinen kertoo.

– Aistin eri asioiden vaikutuksia toisiinsa ja se vaikuttaa siihen, miten etenen kunkin työn kanssa. Tunnistan, että töissäni näkyy emotionaalinen vaste.

Työ nimeltä ”Marraskuun kolmastoista 2015” herättää katsojan mielenkiinnon.

Siinä selvästi tapahtuu näyttelyn muihin töihin verrattuna jotain esittävää; tulipaloa sammutetaan, autetaan ja toimitaan yhdessä.

Tuona päivänä Pariisissa tehtiin tuhoisia terrori-iskuja.

– Katsoin Guardinin nettisivuilta uutiskuvaa iskuista. Ajattelin, että mitä on jätetty jäljelle.

Pakarinen kertoo työskentelevänsä pääsääntöisesti päivänvalossa. Työt hän aloittaa aamulla.

– Arkirytmiä pitää hyvin yllä perheemme 10-vuotias herätyskello. On tässä jalat ihan maan pinnalla. Kuka sellaista kamalan boheemia tyyppiä jaksaa kovin pitkään katsella, hän hymähtää ja lisää myös vaimonsa olevan ammatiltaan taidemaalari.

– Lisäksi keinovalossa maalauksessa asioiden suhteet muuttuvat kummallisella tavalla.

Taiteilija kertoo olleensa lapsena enemmän omiin oloihinsa vetäytyvä, kuin ”se pelinrakentaja”.

– Tykkäsin lapsena tehdä asioita itsekseni.

Kun taiteilijalle mainitsee, että hänellä taitaa olla hyvä yhteys sisäiseen lapseensa, nousee hänen kasvoilleen hymy.

– Niin, ehkäpä niin on.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat