Toimitukselta

TUUMITTUA: Yhteinen ongelmamme

Tässäkö nyt kaikki, mitä aikaan saadaan; lempeyttä uhkuva selonteko, mitä apua lapsiperheille on tarjolla. Kukkahatuilta maistuva lämmin töytäisy vanhemmille, että yrittäkäähän nyt vähän tekin.

Maanantaina siis tapahtui odotettu ulostulo. Vihdin ja Karkkilan sivistysjohtajat ja Karviaisen lasten ja perheiden palvelulinjan johtaja kirjoittivat artikkelin otsikolla Perhe on arjen paras asiantuntija. Artikkeli oli juuttaan pitkä, mutta jos sen jaksaa kahlata läpi, ymmärtää, että lasten ja perheiden eteen on tehty ja tehdään.

Ymmärrykseni syveni, kun tapasin artikkelin kirjoittaneen kolmikon. Näin paljon huolenryppyjä ja turhautumisten aiheuttamia kulmien kurtisteluja. Kun tenttasin, että pitäisikö jotain tehdä toisin, sain vastauksen, että varmasti pitäisi, mutta. Se mutta on tietysti raha ja resurssit. Karviaisen sosiaalityössä kaikki voimavarat menevät tulipalojen sammuttamiseen. Työn kehittämiseen ei ole aikaa eikä varoja lähiaikoina.

Meillä Vihdissä on kriisi: Lapset kokeilevat huumeita ja nuoria ihmisiä kuolee niiden käytön seurauksena. Vanhemmat eivät huume- ja viinapäissää pysty huolehtimaan lapsistaan. Kuukausittain jopa sadasta lapsesta tehdään lastensuojeluilmoitus tai huolenilmaus. Kymmeniä lapsia on otettu huostaan. Jopa kolmasluokkalaiset jättäytyvät pois koulusta ja vanhemmat eivät tiedä, mitä tehdä. Ei ole vain kysymys pahoinvoivista perheistä, on kysymys kriisistä.

Johtavien viranhaltijoiden artikkeli oli lämmin töytäisy myös meille, jo lapsemme maailmalle saatelleille.

Kun kysyin, mitä me tavan kansalaiset voimme tehdä auttaaksemme, sivistysjohtaja ehdotti, että sovitaan yhdessä someton aika koteihin. Samoin hän pyysi, että sinä ja minä, että me kysyisimme kasvokkain naapurilta, ystävältä, tuttavalta, että mitä heille kuuluu.

Ongelmia perheissä on kautta koko Vihdin. Ei ole yhtään kolkkaa, jossa asiat olisivat paremmin kuin toisaalla. Meillä on nyt käsillämme yhteinen huoli ja siihen on yhdessä vastattava.

Vihdissä parhaimmat ideat ja toimet ovat yleensä lähteneet kyliltä. Niihin luotan nytkin. Haastan omani lisäksi kaikki muutkin kylät keksimään keinoja, miten välitämme ja huolehdimme toisistamme enemmän. Meillä ei ole varaa jättää lapsiamme vain viranomaisten huoleksi.

Maria Aittoniemi

Toimitukselta

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet