Maija-Liisa Nyman

TUUMITTUA: Kirjastonostalgiaa

Kun suunnittelimme matkaa New Yorkiin, päätimme, että jokainen saa valita yhden nähtävyyden. Kaikkien valinnat toteutettaisiin. Listalle tuli Empire State Buildingia, Vapaudenpatsasta, luonnontieteellistä museota, Intrepid-lentotukialusta ja keskuspuistoa.

Minun valintani oli vuonna 1911 avautunut New Yorkin kaupunginkirjaston pääkirjasto Manhattanilla. Siis kirjasto, jonka olen nähnyt useissa elokuvissa. Kirjasto, jossa on esillä alkuperäinen Nalle Puh -pehmolelu ja muut Puolenhehtaarin metsän eläimet. Kirjasto, jonne johtavalla kadulla on jalkakäytävään upotettu sitaatteja kirjoista, kirjoittamisesta ja lukemisesta. Kirjasto, jota vartioi kaksi leijonapatsasta ja jonka sisätiloissa on hienoja portaikkoja ja upeita kaariholveja.

Pidän vanhoista ja arvokkaista kirjastoista – Suomessa minut saavat suorastaan hartaaksi esimerkiksi Turun pääkirjaston vanha kirjastotalo tai Helsingissä Rikhardinkadun kirjasto. Pidän toisaalta myös moderneista kirjastoista – esimerkiksi Oodista Helsingissä tai Vihdin pääkirjastosta Nummelassa.

Tykkään isoista kirjastoista. Tykkään kyllä myös pienistä kirjastoista ja hienoista, tunnelmallisista, arkkitehtonisista, sokkeloisista, selkeistä, valoisista ja hämäristä.

Lähikirjasto on aina rakas, oli se millainen hyvänsä. Turkuun muutettuani ensimmäinen lähikirjastoni oli Nummen kirjasto. Rakennus oli matala, koko lailla ruma ja sen toisessa päässä oli pubi. Silti aivan huippukirjasto! Samaa voisin sanoa Kivenlahden kirjastosta Espoossa. Sieltä löytyi aina kiinnostavaa luettavaa ja tunnelma oli lämmin.

Viime viikolla kävin jättämässä jäähyväiset yhdelle lähikirjastolleni: nuoruuteni lähikirjastolle Kuntalassa. Nyt kirkonkylän kirjasto on muuttamassa uusiin tiloihin Campukselle. Muuttoa valmistellaan ja Kuntalan ovet on asiakkailta suljettu.

Odotan tietysti innolla kirkonkylän uutta kirjastoa ja sen uusia, hienoja tiloja. Samalla olo on haikea ja surullinen. Tunnelma kirkonkylän kirjastossa on nimittäin ollut iki-ihana. Minulle talon koko olemus on huokunut Kirjastoa. Kun museo pääsee muuttamaan Kuntalaan, voi olla, että talosta piankin sukeutuu mielikuvissani museomainen. Mutta se ei ole sitä vielä.

Ihana oli kuitenkin vielä viimeisen kerran kiertää kirjastotalon huoneissa ja myös nähdä vanhoja valokuvia. Ilo läikähti, kun tunnistin valokuvista lapsuuteni kirjastovirkailijoita! Ihmiset tekevät suuren osan tunnelmasta. Ja tietysti kirjat. Nämähän onneksi siirtyvät uusiinkin tiloihin.

Maija-Liisa Nyman

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet