Vesa Valtonen

TUUMITTUA Annetaan vielä mahdollisuus, sanoi kirkkoherra

Vihdin seurakunnan omistamien tilojen korjausvelkalaskelmien ja kunnostustarpeiden yhteenvetolista on ällistyttävä – niin summiltaan ja vaihtoehdoiltaan.

Korjaamista, peruskorjaamista, purkamista ja uudisrakentamista eri vaihtoehtoineen on listattu niin paksu nivaska, että maallikon on kirkkovaltuustossa vaikea ainakaan itsenäisesti tehdä vuosikymmenten tuulet, tuiskut ja jäsenmäärän vähenemiset kestävää päätöstä.

Tokkopa sellaisia pystyään ryhmissäkään tekemään, sillä rakennusalan rautaisia ammattilaista kirkkovaltuustossa on ohuelti– onneksi hivenen kumminkin.

Päätösten tekeminen rakennusten kohtalosta on siis tilattujen asiantuntijalausuntojen ja esittelijöiden tekemien tiivistelmien varassa – kuten yleensä aina.

Lausuntojen tai vaihtoehtojen määrä ei siis ole ongelma – niitä on paljon. Laatuhan ratkeaa tunnetusti tulevien vuosikymmenien aikana.

Näin kävi kirkonkylän seurakuntatalon vajaa vuosikymmen sitten tehdyn remontin tulosten suhteen. Työ oli ensiluokkaista, mutta suunnitelmissa oli vissiin jälkiviisasta klappia.

Järkimiehet ja -naiset olisivat esimerkiksi halunneet tasakattoisuuden alle riittävän korkean tuuletustilan. Arkkitehdille se ei tiettävästi sopinut.

Huutoäänestyksellä saattaa olla nykyaikana iso merkitys. Näin voisi päätellä tiistaisen yleisötilaisuuden tulosten suhteen

Myyrin Kamari täyttyi ääriään myöten kun vihtiläisillä oli mahdollisuus saada ensikäden tietoa seurakuntataloa koskevista vuorokauden vanhoista suunnitelmista – ja sanoa oma painava sanansa.

Parituntinen esittely- ja keskustelutilaisuus oli paljon parempaa seurattavaa kuin surkeat realityohjelmat.

Puheenvuoroissa oli läsnä syvä aitous. Lopulta joka ikinen puheenvuoro sai osakseen taputukset. Vähäinenkin.

Kirkkoherra ja muutamat seurakunnan luottamushenkilöt kuuntelivat tarkoin veronmaksajien mielipiteitä kirkonkylän seurakuntatalosta. Kukaan ei halunnut astua miinaan.

Lopulta kirkkoherra Pekka Valkeapää nousi seisomaan. Vähäinenkin supina päättyi ja ylimmän viranhaltijan ajatuksia kuunneltiin hartaasti, tai ainakin hartaan näköisesti.

Huojentuneita henkäyksiä kuului kun Pekka Valkeapää lausui kuin yhteenvetona: ”Annetaan seurakuntatalolle vielä mahdollisuus”.

Remontti on siis luvassa – vai onko? Rahaa olisi käytettävissä sippiremonttiin alle 1,5 miljoonaa euroa. Tekohengitystä siunatulle tilalle? Pakkoraossa teetetty remontti mahdollisimman halvalla?

Vesa Valtonen

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet