Vesa Valtonen

TUUMITTUA: Suuruuden tuomat edut ovat ainakin osin valhetta

Vihdin luisuminen kouluterveyskyselyn tulosten perusteella Uudenmaan synkimmäksi huumealueeksi on ollut järkytys.

Ennaltaehkäisevästä toiminnasta vastaavat ja korjaavaa työtä tekevät sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset ovat tienneet vihtiläisten lasten ja nuorten huumeongelmien merkittävästä kasvusta.

He ovat tästä ääntä pitäneet, mutta sitä ei ole kuultu tai kuunneltu. Nyt ongelma on suurten joukkojen huulilla. On yhteisten talkoiden aika, yleisen välinpitämättömyyden virrasta on nyt ponnisteltava rannalle.

Vuosien tai vuosikymmenten vertaaminen toisiinsa on yleensä turhauttavaa. Toki lukemia voi vertailla, mutta niiden takana ovat yleensä eri ihmiset, erilaiset toimintatavat – ja erilaiset kansanväliset ilmiöt.

Jos 20 vuotta sitten joku olisi väittänyt, että vihtiläiset lapset ja nuoret ostavat virtuaalivaluutalla huumeita ympäri maailmaa kotiovelle toimitettuna niin joku olisi aivan varmasti ajatellut, että nyt kaikki kynät eivät ole puhujan penaalissa teräviä.

Taloudellisesti vaikeutuneina aikoina on pyritty kehittelemään säästöjä suuruuden etujen avulla.

Lasten ja nuorten hyvinvoinnista säästäminen on osoittautunut eri puolilla Suomea katastrofaaliseksi virheeksi.

Tämän takia ehkä kannattaa selailla aikaisempien vuosien tilastoja –  ja niihin liittyviä ilmiöitä.

Vihdissä alkoi määrätietoinen huumevalistus 1970-luvulla. Valistustyön kulta-aikana jokaisen luokan oppilaiden vanhemmat saivat omana ryhmänään tarpeelliset tietoiskut.

Niinpä Vihdissä oli aika, jolloin vihtiläiset lapset ja nuoret aloittivat päihteiden kokeilun parisen vuotta vanhempina kuin verrokkikuntien ikätoverit.

Yksi Suomen kuuluisimmista huumepoliiseista, rikosylikomisario Torsti Koskinen tuli Vihdissä tutuksi lukuisista suurista yleisötilaisuuksista.

Nyt käsissä olevasta Vihdin lasten ja nuorten huumeongelmasta ei kannata syyttää ketään. Se ei kuolleita nuoria henkiin herätä.

Syyttelyn sijasta kannattaa ryhtyä toimiin, ei kuitenkaan suin päin kaiken paremmin tietävinä maallikkobesserwissereinä.

Ongelmia korjaavat ammattilaiset kutsuvat kyllä apuun – ja sen he ovat jo tehneet.

Näiden ammattilaisten yhteinen viesti joulun alla oli se, että jokaisen vanhemman pitäisi keskustella lasten kanssa.

Ikävä tilastollinen tosiasia kautta vuosikymmenten on ollut se, että noin viidesosa vanhemmista ei juurikaan tai ei lainkaan välitä jälkikasvunsa tekemisistä. Valitettavasti osa välittää vain pintapuolisesti. Tässä sitä nyt sitten ollaan.

Korjaaminen on aina kalliimpaa kuin ennakoiminen, elämän huoltaminen. Aina.

Vesa Valtonen

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet