Maija-Liisa Nyman

TUUMITTUA: Nallekarhun turvaa pienille ja isoille

Sänkyni vieressä istuu karhu. Se nojaa selkäänsä yöpöytääni ja sen pää peittää näkyvistä pöytälampun. Sen jalat retkottavat sängyn vieressä matolla ja joudun kiipeämään sänkyyn melkein jalkopäästä.

Katselen karhua hieman huolissani. Mietin, heräänkö yöllä ja säikähdän suunniltani tummasta hahmosta.

Mutta karhun tehtävä on kuulemma päinvastoin suojella minua rosvoilta, jotka saattavat ihan mikä yö tahansa kiivetä sisään toisessa kerroksessa sijaitsevan makuuhuoneen ikkunasta ja varastaa vaatteita tai lautapelejä makuuhuoneen kaapista.

Toisekseen karhu on itse tullut minun luokseni turvaan, ei kylläkään rosvoilta vaan kahdelta isommalta lapseltani. Valtaisa nallekarhu kuuluu kuopukselle, joka epäilee, että isosisarukset käyvät salaa silittelemässä nallea. Hän ei halua jakaa rakasta nalleaan kenenkään toisen kanssa.

Tööt-niminen jättiläisnalle toimii hyvänä selkänojana telkkarin ääressä. Se on hyvä suojakilpi tappeluissa veljen kanssa. Se osaa loikata yläkerrasta alakertaan. Se kuuntelee ja lohduttaa. Se on hyvä lukukaveri ja tarpeellinen syli.

Mulkaisen Töötiä vähän pahasti: eihän se vain aio viedä minun paikkaani? Kyllä äidin tehtävä on kuunnella, lohduttaa ja halailla. Tööt ei kuitenkaan pienestä mulkaisusta hätkähdä. Se vain kököttää paikallaan suurena, pehmeänä ja vakaana.

Olen viime aikoina nähnyt älyttömiä, levottomia ja levottomuutta herättäviä unia.

Yhdessä unessa eksyin työmatkalla. Katselin kelloa ja ihmettelin, että vieläkään en ole Nummelassa. Tie vain jatkui ja jatkui ja päädyin sitä myöten Siuntioon ja umpikujaan, jonka päässä odotteli parikymmentä metallitangoin aseistautunutta miestä.

Toisessa unessa pomoni koira oli menossa kaverisynttäreille. Minä ja koira lähdimme Prismaan ostamaan koirakaverille synttärilahjaa.

Kolmannessa unessa seisoin Huhmarissa bussipysäkillä ja ihmettelin jonossa matelevia kymmeniä busseja. Yritin pysäyttää niistä jokaisen, mutta yksikään ei suostunut ottamaan minua kyytiin.

Tällaisista unista herää hämmentyneenä. Silloin voi olla ihan hyväkin, että vieressä on turvana nalle. Sen pehmeä käpälä painuu poskeani vasten ja rauhoittaa.

Ehkä meistä jokainen aina välillä tarvitsisi oman Töötin.

Maija-Liisa Nyman

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet