TUUMITTUA: Keskeneräinen kirja ja huono omatunto

Maija-Liisa Nyman

Luin kirjan, jossa oli äärettömän ärsyttävä päähenkilö. Monet kerrat olisin halunnut ravistella häntä tai takoa tiukkasanaisesti järkeä hänen päähänsä.

Palaa kaidalle polulle! Menetät kohta työsi ja perheesi! Hae heti apua peliriippuvuuteesi! Niin, sinä olet peliriippuvainen. Olet. Älä ryöstä, älä lahjo, äläkä nyt ainakaan murhaa ketään!

Koska en voinut ravistella enkä takoa järkeä kuvitteelliseen hahmoon, päädyin paiskaamaan kirjan kiinni useammankin kerran.

Luin toisen kirjan, jossa oli hieno tarina ja mietitty mielenkiintoinen maailma. Jonkun skarpimman mielestä kirja saattaa olla ihan erinomainen, mutta minä jouduin pinnistelemään pysyäkseni kärryillä jatkuvasti eteen tupsahtelevien uusien henkilöiden ja paikannimien kanssa.

Oli Sajiraa ja Soranjaa ja Serraa ja Neannaa ja Aminaa ja Saintaniaa ja ties mitä muita. Lukiessa olisi auttanut, jos olisin kirjannut henkilö- ja paikkagalleriaa paperille, mutta en jaksanut.

Lukiessa ärtyminen ja pinnisteleminen saattavat olla hyviäkin kokemuksia. Liika ärtyminen ja liika pinnisteleminen kuitenkin vieraannuttavat kirjasta ja pahimmassa tapauksessa koko lukemisesta.

Itselleni on tosi hankalaa jättää kirjaa kesken.

Kesken jättäminen tuntuu luovuttamiselta. Se tuntuu myös petokselta kirjaa ja kirjailijaa kohtaan – vaikka en kai minä kummallekaan ole mitään velkaa? Omaa aikaanihan minä lukemiseen käytän – tai tuhlaan, huonosti sopivien kirjojen tapauksessa. Eikä kirjailija edes saisi tietää, vaikka hänen teoksensa ei tulisi luetuksi loppuun asti.

Niinpä siirrän kirjoja yleensä vain tauolle. Aina välillä sitten tartun niihin pitkin hampain. Pari kirjaa minulla tosin on ollut tauolla jo vuosikausia.

Kaikkia muita neuvoisin kyllä tekemään toisin: kokeilemaan, hylkäämään ja etsimään sitä oikeaa. Rakastumaan. Ja rakastumaan taas uudelleen, aina täydellisten kirjojen osuessa kohdalle.

Niin neuvovat myös pääkirjaston Janika Puolitaival ja Erkki Hipponen. He sanovat, että jos on reilusti yrittänyt – esimerkiksi viidenkymmenen sivun verran – eikä kirja vieläkään innosta, sen voi jättää kesken. Vaihtaa toiseen.

Vaihtamalla voi hyvinkin löytää itselle sopivamman. Sellaisen, jonka päähenkilö ei ärsytä silmittömästi ja jota lukiessa ei tuskanhiki nouse otsalle.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu