TUUMITTUA: Lasagnesta, perunoista ja pöytäseurasta

Maija-Liisa Nyman

Tuskailin kotona tätä kolumnia. Taas pitäisi jotain kirjoittaa, ja pää kumisi tyhjyyttään.

Lapset tsemppasivat – ja sen lisäksi he ideoivat kolumniin aiheita.

”Kirjoita perunoista!”

”Vatsaystävällisestä leivästä!”

”Kirjoita lasagnesta, siitä sä ainakin tykkäät!”

Niin tykkäänkin. Pidän aika monenlaisesta ruoasta, mutta lasagne on kieltämättä yksi lempiruoistani.

Olen siinä mielessä onnekas, että myös lapseni pitävät monenlaisesta ruoasta. Kärsivällisyyteni (myönnetään, ei ehkä vahvin puoleni) olisi koetuksella, jos joka aterialla pitäisi riidellä ja jokaista haarukallista maanitella. Onneksi en ole joutunut taistelemaan ruokailuista yhdenkään lapseni kanssa.

Vauvana esikoinen ei tosin suostunut syömään parsasosetta.

Emme osanneet ottaa tällaista vaihtoehtoa huomioon, koska hän söi hyvällä halulla kaikkea muuta. Niinpä olimme sukujuhlissa jossakin Forssan takana eikä mukana ollut kuin parsaa. Vauva irvisteli, pyöritteli silmiään ja syljeskeli. Parsainho seurasi mukana taaperoikään.

”Paasaa”, meillä saatetaan edelleenkin sanoa, jos ruoka ei ole ollenkaan mieleistä.

Harvoin näin tosin on.

Olen siinäkin mielessä onnekas, että lapseni ovat kiinnostuneita ruoasta, sen alkuperästä ja valmistamisesta. Minun pitäisi tietysti käyttää tätä hyväkseni ja useammin valjastaa heidät ruoanlaittoavuksi (mutta kärsivällisyys ei tosiaan ole vahvin puoleni).

Yhteiseen päivällispöytään kokoonnumme kuitenkin lähes poikkeuksetta.

Kuulostaa tietysti idylliseltä perhehetkeltä – mutta tarkoittaa usein lasten kinastelua siitä, kuka saa ensimmäisenä ottaa ketsuppia tai puolukkahilloa, kenellä on eniten fetan paloja tai kenen vuoro on olla äänessä.

Ja me vanhemmat komentelemme. Älkää kaikki puhuko samaan aikaan! Käytä haarukkaa ja veistä! Älä syö sormin! Älä keiku! Nyt on tämän vuoro puhua ja kohta tuon. Eipäs ilkeillä sisaruksille! Muista juoda. Ei saa huutaa!

Kinastelun ja komentelun lomaan mahtuu kuitenkin myös päivän kuulumisia, iloista pulinaa ja mielessä pyöriviä kysymyksiä. Ja joskus sinne mahtuu tsemppausta ja kolumnin aiheita.

”Kirjoita, että kodin makaronilaatikko on parempaa kuin koulun”, lapsi ehdottaa ja jatkaa: ”Kiitos äiti tosi hyvästä ruoasta!”

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu