TUUMITTUA: Naama peruslukemilla, varovaisesti eteenpäin

Vesa Valtonen

Ajat ovat vaikeat, ja vaikeammiksi näyttävät menevän.

Arjen muutokset ovat olleet isoja, ihan jokaisella. Ja jos eivät ole olleet niin nyt ne muutokset on tehtävä rivakasti. Hyvin rivakasti.

Kaupassa käymisiä olen harventanut murto-osaan aikaisemmasta. Kukaan ei ole mulkoillut vaikka kärryssä on ollut tavaraa niin, että olisi välillä tarvinnut ostoskärryyn jatkolaidat.

Karjalan puolelta lähtöisin olevat geeniperimäni – kaiketi – ovat tehneet minusta ulospäin suuntautuvan.

Aikaisemmin olen herkästi ajautunut kaikenlaiseen rupatteluun tuttujen ja uppo-outojenkin kanssa.

Nyt on täytynyt pidättäytyä kaikenlaisesta lärpättämisestä livenä. Eipä ole ollut sitten suurta intoa korvaavaan rupatteluun sähköisilläkään kanavilla kuin kovin harsomaisesti.

Kohteliaita hymyjä voi kuitenkin vissiin vielä tutuille vilauttaa pikaisella ostoskärryn mättöreissulla kaupassa. Siitä tuskin kukaan pahastuu; vai pitäisikö pahastua?

Toisaalta, mitä sitä hymyilemään hengityssuojaimen takana!

Pärskiä ei missään nimessä saa, ei siis myöskään tervehtiä niin kovin ylitsevuotavasti.

Jos iloista ja kannustavaa tervehdystä tavoittelee niin iloinen kädenheilautus kertakäyttöhanskat kädessä on tällä hetkellä se ykkösjuttu.

No, eipä tuttuja paljoa ole liikkeellä silloin kun kauppaan pujahdan. Olen koittanut valita sellaisen illansuun ajan, että väkeä on liikkeellä mahdollisimman vähän.

Kaikkihan eivät malta käyttää "ilmaispalveluja" eli pestä käsiään ennen kauppaan tuloa, puhumattakaan käsidesiautomaattien käyttämisestä.

Siitä huolimatta alkoholin aromi – ulkoisesti ja suojaavasti nautittuna –  leijailee nyt kaupassa kuin kaupassa niin vahvana, että vielä muutama viikko sitten varmasti olisi väentungoksessa pohdittu, että kukahan se on nyt hörppyjä ottanut, tähän aikaan!

Sen verran olen kaupassa sivuilleni vilkuillut, että niitä omenoiden, tomaattien ja perunoiden lääpijöitä ja pyörittelijöitä on edelleen liikkeellä.

He ovat näitä oman napansa ympärillä humppaavia, joihin eivät mitkään ohjeet ja neuvot tehoa lukemattomista suosituksista huolimatta.

Parempi virsta väärää kuin vaaksa vaaraa. Virstan matka on ollut Kotimaisten kielten keskuksen mukaan hyvinkin tarkka, mutta se on vaihdellut eri maissa. Suomessa virsta oli 1 069 metriä, Venäjällä 1 066 metriä ja Ruotsissa peräti 2 672 metriä.

Vaaksa puolestaan on levitetyn kämmenen peukalon ja etusormen päiden väli. Paikoin murteissa tämä on ollut vähävaaksa. Isovaaksa on ollut peukalonpään ja keskisormenpään väli.

Tämä ei ole mauton aprillipila näinä vakavina aikoina, mutta ruotsalainen näyttää kiertävän vaaran kauempaa kuin suomalainen. Siis vanhojen sanontojen perusteella.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.