TUUMITTUA: Pitääkö olla huolissaan?

Maija-Liisa Nyman

Haastateltavani kysyi, pelottaako korona minua. Jos ajattelen asiaa – ja kuinka sitä voisi olla ajattelematta kun maailma on täynnä uutisia ja rajoituksia – niin kyllä se huolestuttaa.

Olin reilu vuosi sitten keuhkokuumeessa sairaalassa. Hoito venyi, koska sopivaa lääkettä ei löytynyt.

Vierailijoita sai käydä (vaikkakaan en jaksanut tavata ketään). Rauhallisessa huoneessa oli lisäkseni vain yksi toinen potilas. Pääsin keuhkokuvaukseen, sain lääkkeitä. Hoitajia riitti ja vaikka heillä olikin paljon töitä, ehtivät he jutella muutaman sanan, vaihtaa lakanat, kysyä vointia ja rohkaista.

Ja kaikesta huolimatta epätoivo ja epäusko velloivat mielessä.

Pystyn siis jotenkin kuvittelemaan, miltä tuntuu maata kauhuissaan sairaalassa. Mutta miltä tuntuu maata sairaalassa tai kotona ja miettiä, riittävätkö esimerkiksi hengityskoneet? Tietäen, että ei ole lääkettä, jota voitaisiin seuraavaksi kokeilla?

Vielä enemmän kuin omasta puolestani huolehdin sukulaisteni ja ystävieni puolesta. Iäkkäiden, sydänsairaiden ja astmaatikkojen. Tupakoivien, syöpäsairaiden ja heikkokeuhkoisten.

Kun minulle rakas ihminen laittoi viestiä ja kertoi luultavasti saaneensa koronatartunnan, huoli kasvoi. Näihin uutisiin on kuitenkin totuttava. Valitettavasti uskon, että tartuntamäärät vielä moninkertaistuvat ja että tämä ei jää viimeiseksi synkäksi viestiksi, jonka läheisiltäni saan.

Tauti koskettaa jollakin tapaa meistä jokaista. Olkoon se sitten vaikka matkan- tai konsertinjärjestäjän lähettämä ilmoitus peruutuksesta. Suosikkiravintola, joka on sulkenut ovensa. Mökki, jonne ei saakaan matkustaa. Perutut harrastustunnit, yksinäisyys. Lomautusilmoitus.

Pelottavaa on myös se, millainen maailma meitä on vastassa tämän kriisin jälkeen. Nyt Suomi (ja erityisesti Uusimaa) on kiinni, mutta mitä tapahtuu sitten, kun ovet taas avataan?

Elämä jatkuu, tietysti – mutta millaisena? Terveyden lisäksi vaakalaudalla ovat ainakin työt, elinkeinot, toimeentulo.

Monesti sanotaan, että pelko estää elämästä. Pelkääminen ei kuitenkaan välttämättä ole paha asia. Nyt on syytäkin olla ainakin hieman huolissaan ja toimia sen mukaisesti.

Tartunnan pelko, viranomaisen pelko, sosiaalisen paheksunnan pelko, menetysten pelko – mikä vain voi ajaa saman asian ja saada noudattamaan ohjeistuksia. Pelko voi estää tekemästä typeryyksiä ja vaarantamasta siinä samalla omaa tai muiden terveyttä.

Pidetään huolta itsestä ja toisista – ja tulevaisuudesta. Pidetään huolta siitä, että meitä olisi vastassa mahdollisimman hyvä maailma.

Kirjoittaja on Vihdin Uutisten toimittaja

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.