TUUMITTUA: Se olikin sitten viimeinen puhelu

Vesa Valtonen

Vesa Valtonen

Pilven reunalle maallista menoa tarkkailemaan on viime aikoina siirtynyt aika moni tuttu ja muutama ystävä.

Kukin näistä lähdöistä riipaisee hyvinkin yksilöllisesti.

Tässä työssäni vuosikymmenien aikana olen ollut melkoisen etuoikeutettu kun olen saanut tavata lukemattomia vihtiläisiä pitkin ja poikin laajaa pitäjää, osin laajemmaltikin.

Moni nimi on painunut mieleen – ja moni heistä on siirtynyt jo ikiuneen.

Suunnilleen samanikäisten kavereideni kanssa olemme hiljattain jopa vähän yllättäen havainneet, että tietyssä iässä ihminen alkaa näemmä lukea aktiivisesti kirkollisia tiedotteita – ja etenkin niiden loppupäätä, jossa luetellaan ajasta ikuisuuteen siirtyneet.

Nyt korona-aikana ovat monet päivittäiset etäkokoukset rutiinia. Ne avaa kukin tavallaan.

Jokainen aamu todellakin on erittäin hyvä jos herää.

Eräänä aamuna jokainen sanoi mikrofoniinsa aika harmaasti "huomenta".

Että sitten nyppikin sellainen laumailu, joten sanoin iloisesti ja pontevasti "erittäin hyvää huomenta".

– Miten niin erittäin hyvää, kysyi joku.

Vastasin, että jokainen aamu todellakin on erittäin hyvä jos herää... Kaikki eivät herää!

Näin koronan aikakautena moni tuntuu olevan herkällä tuulella. Nythän keskitytään olennaiseen; monelle uudenlaiseen arkeen ja näkymättömän vihollisen nujertamiseen.

Tai jokaisen siis pitäisi keskittyä ja hoitaa koronaleiviskänsä kunnialla; annettujen ohjeiden mukaisesti, tai ainakin sillä maalaisella järjellä.

Enää en jaksa jauhaa yhtään sanaa pärskijöistä ja ohjeiden vähättelijöistä, jotka viis veisaavat omasta terveydestään, ja vähät välittävät toisten hyvinvoinnista.

Korona-aikana puhelin värisee ja sähköpostia kilahtelee tiuhaan tahtiin. Voipi olla, että ajoittain jopa tiuhempaan kuin alkuvuodesta.

Puheluiden päätteeksi on tietysti tehty pikaisia koronapäivityksiä. – Kuinka voit, miten menee, oletko varmasti ollut terveenä, onko tuttuja sairastunut?

Tällaisia aatoksia tulvahti mieleen viime viikon keskiviikkona erään puhelun jälkeen.

Siinä puhelussa kaverini ilmoitti, että yhteinen varsin pitkäaikainen ystävämme, erityisen hieno mies oli nukkunut ikiuneen.

Rupesin toviksi muistelemaan. Ja katsoin puhelimeni lokia. Eihän siitä nyt herranen aika ole pitkääkään aikaa kun viimeksi tämän herran kanssa päivitimme seurapalstalle tiedotetta.

Silloin ei hänellä ollut mitään vikaa eikä kummempaa vaivaa. Tai ei ainakaan siltä kuulostanut.

Mies oli iloinen, puuhakas ja kevättöiden tuomaa toivoa täynnä, niin kuin aina ennenkin.

Se oli sitten viimeinen puhelu hänen kanssaan. Ei sitä silloin tiennyt.

Eletään ystävällisesti.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.