Tuumittua: Rosvojen karkottaja

Maija-Liisa Nyman

Herään puoli viideltä aamulla sänkyni vierestä kuuluviin nyyhkäyksiin. Kuopus on nähnyt painajaista ja tihrustaa itkua. Hän kaipaa halausta, peittelyä ja tiedon siitä, että roistot eivät vaani parvekkeella.

Hän sanoo miettineensä, tullako herättämään minua vai ei. Silitän hänen hiuksiaan ja vedän peiton hänen päälleen. En ehdi edes etsiä hänen rakasta unileluaan – hän nukkuu jo.

Minä puolestani en saa enää unta. Muistan ajan, kun jatkuvat herätykset olivat jokaöinen riesa ja nukahdin heti kun sain pään takaisin tyynyyn. Nyt olen kuitenkin tottumaton ja valmistautumaton – enkä ole kroonisesti kuolemanväsynyt.

Pyörin aikani sängyssä, kunnes luovutan ja nousen. Päivästä tulee pitkä ja raskas, sillä jo puolenpäivän aikaan tuntuu siltä, että voisin käydä nukkumaan. (Miten ikinä selvisin vuosista, joina herätyksiä tuli lukuisia joka yö?)

Ja kuitenkin olen samanaikaisesti tyytyväinen siihen, että lapsi tuli minut herättämään. Että hän on vielä niin pieni, että vanhemmat voivat siirtää vuoria ja karkottaa rosvoja. Että hänelle riittää pelkästään se, että herään. Että minä olen tärkeä ja tarpeellinen juuri sille ihmiselle, jolle minun pitääkin olla.

Esikoinen on odottanut syntymäpäiviään ilolla. Kun syntymäpäivään on pari viikkoa aikaa, hän kuitenkin sanoo, ettei tahtoisikaan täyttää seuraavaa vuotta.

Hän sanoo, ettei haluaisi kasvaa isoksi. Hän haluaisi olla vaikkapa neljävuotias taas – ihan vain pienen hetken ajan.

Neljävuotiailla ei ole vastuita eikä velvollisuuksia. Heillä ei ole koulua, ei välttämättä harrastuksiakaan ja niiden mukanaan tuomia jännityksiä, ei kaverisuhteita hoidettavana. Ei tarvitse pestä itse hampaita, ei tarvitse osata syödä veitsellä ja haarukalla.

Neljävuotiaat ovat suloisia paapottavia.

Niin että kukapa ei haluaisi aina joskus olla neljävuotias?

Sanon lapselleni, ettei hänen tarvitse olla neljävuotias – mutta hän saa silti olla pieni. Hän saa tukeutua meihin vanhempiin aina kun siltä tuntuu. Ja sittenkin kun hän on aikuinen, toivon, ettei hänen koskaan tarvitse pärjätä kaikessa yksin.

Sitä toivon kaikille, iästä riippumatta. Toivon, että jokainen saa tarvittaessa olla myös pieni ja heikko. Toivon, että kun pelottaa, on joku, jonka voi herättää.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu