Tuumittua: Kellon raksutuksesta

Maija-Liisa Nyman

Kiirettä pidetään arvona.

Olen kuullut ja lukenut tämäntapaisen väitteen muutamaankin kertaan. Ymmärrän kyllä, mitä sillä halutaan sanoa.

Tarkoitetaan, että kiire saa ihmisen kokemaan itsensä tärkeäksi. Kiireistä ihmistä tarvitaan. Hänelle on uskottu paljon ja kaikenlaista. Ilman häntä niin monet asiat jäisivät tekemättä. Yhteiskuntakin tykkää suorittajista.

Omalta kohdaltani en ole kuitenkaan samaa mieltä. Minulle ajalla on arvo. Joutilaisuudella. Hiljaisuudella. Rauhalla. Mahdollisuudella tehdä mitä tahansa – tai olla tekemättä.

Kiire on omasta mielestäni useimmiten vain pakollinen paha, jonka kanssa on pitänyt opetella elämään. Nolottaa silti, jos myöhästelen aikatauluista.

Turhauttaa, kun en ehdikään tehdä kaikkea mitä pitäisi tai mitä olen toivonut ehtiväni.

Ärsyttää, jos tulen hoitaneeksi asioita puolivillaisesti.

Olen vuosikausia sanonut, että deadline on paras motivaattori. Tarvitsen kellon raksutusta. Tämäkin pitää paikkansa. Deadline on kuitenkin eri asia kuin kiire, deadlinehan on tieto aikataulusta. Toki deadline toisinaan tarkoittaa kiirettä - tai mahdotonta kiirettä.

Monesti kiire on kuviteltu tai itse itselle järjestetty ja ratkeaisi paremmalla priorisoinnilla tai tehokkaammalla tekemisellä – mutta luultavasti yhtä monesti ei.

Onkin siis yksioikoista ajatella, että ihmiset ihan itse järjestävät itselleen kiireen (tai jopa suorastaan haluavat olla kiireisiä). Joku järjestää (ja joku haluaa), mutta eivät kaikki.

Kuinka paljon onkaan loppuun palamista ja uupumista! Enpä usko kenenkään sellaista itselleen toivovan.

Ennen kuin ajattelee muiden olevan huonoja organisoijia tai liikaa tekemistä hamuavia, voi miettiä, miten paljon tietää toisten elämästä.

Miten tiukoille työpaikalla on henkilökunta vedetty, miten ohueksi käynyt organisaatio, miten vähän väkeä on työtä tekemässä? Miten paljon lisää työtehtäviä kenellekin on sälytetty?

Miten työelämä on muuttunut ja kuormittavuus lisääntynyt?

Mitä kaikkea muuta ihmisen elämässä tapahtuu? Miten paljon hänellä on asioita, joita vain on hoidettava vaikkei ehtisi tai jaksaisi?

Ja ehkä tärkeimpänä: tarvitseeko toinen apua? Voisiko itse sitä tarjota?

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Luetuimmat

  1. DC3:lla voi jälleen lentää Nummelassa lauantaina – lentokenttä täyttää 80 vuotta
  2. Kuusi asuntoa tuhoutui tulipalossa Vihdin kirkonkylässä
  3. Ajoneuvotekniikkaa esitellään elokuussa Nummelan lentokentällä kerran viikossa – autonostalgia herkistää tiistaisin
  4. Vihdissä ja Karkkilassa ei ole viime aikoina löytynyt uusia koronaan altistuneita
  5. Legendaarisen kahvila-ravintolan uusi yrittäjä on vihtiläinen Taina Peltola – Hiidenpirtti avautui sopivasti kesäksi
  6. Pääkirjoitus: Väkivaltaa ja kaahailua
  7. "Aforismit sulavat musiikkiin" – Pilvi Huhta ja Minka Heino esiintyvät yhdessä Wuosisadan Livessä, joka on nyt siirretty syyskuulle
  8. Liikenteen tehovalvonnassa jäi kiinni lukuisia rattijuoppoja, sekakäyttäjiä ja huumaantuneita
  9. "Ikä ei ole este unelmien toteutukselle" – suomenhevosen selässä Hangosta kohti pohjoista
  10. Rivitalo tulessa Vihdissä – yksi asukas toimitettu sairaalaan, sammutustyöt jatkuivat iltakymmeneltä
  11. Hidastuksia liikenteessä Helsingin ja Turun välillä – vanha risteyssilta puretaan viikonloppuna
  12. Pääkaupunkiseudun johtajat vaativat selkeää ja pikaista linjausta maskisuositukseen – Uusia tartuntoja ilmennyt kaikissa ikäryhmissä
  13. Kasvomaskituotanto on menestys  – vihtiläiseltä Globe Hopelta on tilattu kymmeniä tuhansia maskeja
  14. Virossa järjestetyssä tilaisuudessa altistui koronavirukselle kymmeniä suomalaisia, joista yli puolet helsinkiläisiä – näillä laivavuoroille he palasivat
  15. Yrityksen autolle on nimettävä käyttövastaava, muistuttaa poliisi – maksut liikennevirheistä kasautuvat omistajille

Näytä lisää

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.