Tuumittua: Tavaratulvan armoilla

Maija-Liisa Nyman

Muutimme nykyiseen kotiimme kuusi vuotta sitten. Edellinen asunto oli käynyt auttamatta ahtaaksi. Vanhin lapsi oli silloin menossa esikouluun ja myös siksi muutto oli ajankohtainen: tuntui, että oli hyvä hetki juurruttaa muksut jonnekin koulutietään taivaltamaan.

Olin siinä vaiheessa jo lapsiperhearjen konkari – en ehkä suvereeni osaaja, mutta tottunut tavaramäärään, kaaokseen, lelujen hyökyaaltoihin ja vaatteiden sovitussessioihin sekä niiden varastoimiseen.

Olin myös asunut jo useammassa asunnossa ja oppinut kantapään kautta monta perheemme tavaroiden säilyttämisen kipukohtaa.

Siksi uudessa asunnossa korkean kaapin ylimmäisestä hyllystä tehtiin lahjahylly. Muuttoaikaan oli toki kesä, mutta joka vuosi se joulukin tulee ja silloin lahjojen piilottelu ja säilyttely käy työstä. Tässä asiassa olen sitä paitsi erittäin etukäteispainotteinen: jos täydellinen joululahja sattuu kohdalle, ostan sen vaikka kesäkuussa.

Uuteen kotiin tuli myös herkkuhylly, koska edellisessä kodissa tuntui kaiken maailman popcorn-pusseja ja tikkareita pyörivän kaapeissa siellä täällä. Monta hyllyä varasin isommilta pieneksi jääneille lastenvaatteille, jotka odottavat seuraavaa käyttäjää. Lisäksi tuli "sälähylly", jonne voisi varastoida kaiken epämääräisen kuljeksimasta. Latureille oma laatikkonsa. Lasten paperisille askarteluille oma laatikkonsa.

Olin kovasti tyytyväinen itseeni: kaikelle oli paikkansa ja kodin sai nopeasti järjestykseen.

Kuusi vuotta myöhemmin tyytyväisyys on karissut. Tavaramäärä on kuudessa vuodessa räjähtänyt. Herkkuhylly on ainoana pysynyt järjestyksessä. Sen sijaan sälähylly on täynnä ja laturilaatikko samaten. Paperiset askartelut ovat vallanneet myös pöytätilaa. Lasten pieneksi jääneitä vaatteita on varastokin puolillaan. Kuopusta odottaa myös monta paria nappiksia, luistimia ja monoja.

Taloon on tullut kaikenlaista, jolle ei ole nimikoitua paikkaa. On tullut uusia leluja: legoja, legorakennelmia, pokémon-kortteja, paperilennokkeja, leijoja, hamahelmitöitä. On tullut valtava määrä urheilu- ja harrastusvarusteita. Koulukirjoja, todistuksia, uintidiplomeja, futisviirejä, älylaitteita.

Niinpä kotiin tarvittaisiin myös uusi, toimiva järjestys. Kodin pitäisi muuttua elämän mukana.

Lisäkaappitila olisi hyvä, mutta vielä parempi olisi käydä kriittisesti läpi tavara, luopua turhasta ja keksiä tarpeelliselle omat paikkansa. Tuntuu vain, ettei tälle ole aikaa – koska koko ajan pitää olla siivoamassa sivuun niitä hamahelmitöitä ja nappiksia.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu