Lukijalta: Purkamispäätös on vailla lainvoimaa

Varsin hälyttävän kuvan paljasti kirkkovaltuutettu Pekka Viljanen kirjoituksessaan (VU 30.9.), joka koski kirkkovaltuuston menettelytapoja sen päättäessä purkaa Vihdin seurakuntatalo.

Viljanen kertoi kokouksessa tekemästään kannatetusta esityksestään, jota ei pöytäkirjassa mainita sanallakaan.

”Siksi katson, ettei pöytäkirja vastaa kokouksen kulkua ja on laitoan”, Pekka Viljanen tiivistää.

Kaikkien seurakuntatalon tulevaisuudesta kiinnostuneiden ja toimintatilojen puutteesta kärsivien on hyvä muistaa, että tehty purkamispäätös ei ole vielä lainvoimainen.

Tulevaisuus vasta näyttää, saako päätös yleensäkään lainvoiman ja milloin.

Seurakuntatalon kohtaloa käsittelevän valmistelun voi jokainen lukea pöytäkirjasta, joka on julkaistu seurakunnan kotisivuilla. Sieltä voi poimia monia tärkeitä kysymyksiä ja selvittämisen aiheita.

Yleensä on viitattu seurakuntatalon korjauksen kalleuteen ja varojen vähäisyyteen. ”Talouden tasapainotusta on vaikea tehdä ilman henkilöstömenojen vähennystä”, esittelyssä myönnetään.

Kun kirkkoherran viran hoito omalta osaltani päättyi vuoden 2004 lopulla, seurakunnassamme oli silloin yli 21.000 jäsentä ja kuusi papinvirkaa. Pian sen jälkeen virkoja alettiin lisätä niin, että niitä on tällä hetkellä kymmenen.

Kehitys on vienyt henkilöstön kasvattamisen suuntaan, vaikka seurakuntalaisten osuus kunnan väkimäärästä on laskenut ja myös kirkollisten toimitusten määrä vähentynyt.

Viime vuonna kastettiin Vihdissä 151 lasta, kun luku vuonna 1990 oli 309 ja vuonna 2004 vielä 285.

Vihkimisten osalta lasku on ollut vielä jyrkempi.

Kysymys on nyt siitä, halutaanko avoimesti nähdä henkilöstön todellinen tarve ja toimia sen mukaan. Säästöjä voisi hyvinkin syntyä.

Viljanen toi esille kirjoituksessaan sen kyseenalaisen tavan, joka voi hiipiä myös seurakunnassa keskustelukulttuurin piiriin. Toisin ajatteleva haluttaisiin vaientaa.

Äskettäin järjestettiin teologian ja uskonnontutkimuksen päivät, joilla käsiteltiin monipuolisesti niin kirkossa kuin yhteiskunnassa esiintyviä ajankohtaisia ilmiöitä.

Yksi päivien puhujista oli tutkijatohtori Heidi Jokinen Åbo Akademista. Hän puhui objektiivisesta ja subjektiivisesta väkivallasta.

”Emme pysty toimimaan väkivaltaa vastaan, jos meillä on vajavaiset tiedot siitä, mitä väkivalta on”, Jokinen muistutti. Hänen mukaan jo keskustelun haltuun otto on luettava väkivallan piiriin.

Kristilliseen elämään kuuluu kuitenkin ”kaikesta puhuminen” (pan-rhesia) rohkeasti.

Pertti Sistonen

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu