Lukijalta: Kasvomaski herättää tunteita

Koronaviruspandemialta suojautumiseksi on jaettu runsaasti ohjeita. Viranomaiset ovat hoitaneet tiedotusta niin, että tuskin kukaan on jäänyt vaille tarpeellista neuvontaa.

Kasvomaskit ovat muodostuneet yhdeksi suojautumisen keinoksi.

Maskin saa jokainen haluava. Kunta jakaa niitä asukkaille, ja myös seurakunta huolehtii vähävaraisista. Ministeritkin esiintyvät maskit päässä.

Epidemian alkuvaiheessa esiintyi ongelmia, joista jaettiin kritiikkiä siihen mittaan, että eduskunta joutui äänestämään ministerin luottamuksesta.

Tapahtumat osoittavat, miten epävarmuuden aikoina hyvän johtajan läsnäolo ja selkeä ohjaus ovat lähes korvaamaton tekijä. Suotta ei tavata sanoa, että vaikeuksien ja vastoinkäymisten tullessa johtajuus muuttuu teoriasta käytännöksi.

Maskien hyödyllisyydestä ei kuitenkaan ole vielä varmaa tietoa.

Toisten mielestä maskin tuoma suoja on ilmeinen. Toiset taas pitävät haittoja suurempina.

Maskin takaa ei ole aina helppo tunnistaa edes vanhaa ystävää.

Kun epidemian torjuntakeinoista nyt aletaan tehdä enemmän paikallisia sovelluksia, voi syntyä entistä enemmän sekavuutta ja epävarmuutta. Tunteet heräävät.

Mitä muuta siitä seuraisi, jos yksi viranomainen sanoo yhtä, mutta toinen päättää eri tavalla?

Tarkoitukseni ei ole koskea viranomaisten arvovaltaan, vaan osoittaa, millainen ongelma voi muodostua paikallisesti hyvin kategoristen määräysten seurauksena.

On vähän eri asia, kokoontuuko 20 henkeä pienessä ravintolassa vai isossa kirkkosalissa.

Harva tullee ajatelleeksi, miten maskin käyttö tunnettiin jo aikoja sitten myös Israelin kansan keskuudessa.

Mooses oli kuin oman aikamme pääministeri, kun hän luotsasi kansan kulkua erämaassa kohti toiveiden täyttymystä (2. Moos. 34).

Mooses ilmoitti käskyt, jotka Jumala oli antanut hänelle.

Sanottuaan kaiken Mooses verhosi kasvonsa. Mutta Jumalan edessä hän esiintyi ilman maskia.

Maskin käyttö onkin tietyllä tavalla kaksijakoista seurakunnan piirissä.

Kristittyinä ”me esiinnymme aivan avoimesti, toisin kuin Mooses, joka pani kasvoilleen peitteen.

Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi” (2. Kor. 3).

Seurakunnassa ei kukaan jää entisellensä, sillä evankeliumi on muuttava ja vapauttava voima.

Sen varassa seurakunta kulkee turvallisesti huomiseen.

Pertti Sistonen

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu