Istun parkkipaikalla ja kiskon maskia kasvoilleni tottumattomin sormin. Lapsen mielestä näytän typerältä ja hän väittää ihmistenkin tuijottavan.
Olemme menossa ostamaan lapselle kevätkenkiä ja minulla on ensimmäistä kertaa maski käytössä.
Vartin päästä kuminauhojen solmut jo hiertävät kivuliaasti korvantaustoja. Hengittäminen tuntuu tukalalta ja kuumakin on. Hoputan lasta kokeilemaan kenkiä vikkelämmin.
Tämän jälkeen ostan uusia, erimallisia maskeja. Harmittelen, ettei maskeissa ole sovitusmahdollisuutta. Kaikki mallit kun eivät istu kaikille.
Yksi kangasmaski peittäisi vaikka koko pään. Ympäriinsä lepattava kangas tuntuu sekä turvattomalta että ikävältä. Toinen on liian kapea. Kolmannessa on liian lyhyet kumilenkit.
Kertakäyttöinen kasvosuoja kiipeää silmille, saa silmät vuotamaan, ripsivärin sulamaan. Puolet keskittymisestä menee sen miettimiseen, saisiko maskia jotenkin siirrettyä kasvoilla – koskematta. Rypistelen nenää, heiluttelen päätä, kiskon kumilenkeistä.
Lopulta löydän itselleni sopivia malleja. Kertakäyttömaskeissa otan mallia pääministeri Sanna Marinista ja kiepautan kuminauhat lenkille. Se auttaa.
Silti tuntuu tukalalta pitää maskia ensimmäisiä kertoja pidemmän aikaa.
Käytän niitä silti – juttukeikoilla, ostoksilla, hautajaisissa, uimahalliin lasta viedessäni, kirjastossa käydessäni, elokuvateatterissa – koska haluan suojella muita ihmisiä.
Ja äkkiä maskiin tottuu.
Maskit eivät enää tunnu pahalta, eivät näytä oudoilta. Ne ovat arkea.
Aiemmin piti tarkistaa, että mukana ovat avaimet, puhelin ja lompakko. Nyt pitää tarkistaa, että mukana ovat näiden lisäksi myös maskit.
Lapsi muistuttaa ottamaan hänen ”kuonokoppansa” mukaan aina kun lähdetään uimahallille (tai mihinkään muuallekaan). Toinen pyytää keittämään omat maskinsa, sillä seuraavana päivänä hänen on mentävä bussilla harjoituksiin.
Maskien käyttämisestä on tullut automaattista.
Siinä missä ulos lähtiessään pukee takin päällensä, sisään tullessaan laittaa maskin kasvoilleen.
Yhtenä päivänä yllätin itseni penkomassa maskia kassista – olin lähdössä töistä kotiin ja menossa sisälle autoon. Omaan autooni, ihan yksin. Jätin maskin laittamatta.
Kirjoittaja on Vihdin Uutisten toimittaja