Kuluvan vuoden pysyväisesti leimannut näkymätön vihollisemme ei anna periksi. Se vaanii kaikkialla. Sitä ei näe, mutta sen olemassaolo kaivertaa aika monen sisintä aamusta iltaan, välillä yölläkin.
Osa sen myöntää, mutta valitettavasti aika iso osa haihattelee kulkien ilman maskia, hekottaen ja pärskien.
Olen varma, että kaikilla maskittomasti asioivilla ei ole lääkärin suositusta olla käyttämättä suojaa.
Desinfioin ovenkahvat ja hanojen kahvat ynnä muut kohteet – varmuuden vuoksi – vähintään kerran päivässä.
Taannoin saamallani lempinimellä Myrkky-Valtonen on siis jotain sidospintaa tämän hetken arkeen. Tosin lempinimen saatoin saada jostain myrkynkylvännästä kriittisen tekstin muodossa.
Mutta kovin monet suorastaan ravitsevat yhteistä vihollista moninaisilla toimillaan.
Puheet, kirjoitukset, tietoiskut, valtakunnan pääuutiset eikä edes Herra Tasavallan Presidentin viestitys ole saaneet näitä niskuroijia ruotuun.
Maskiton ei ole riskitön. Kevättalven ensimmäisinä koronapäivinä saatettiin karsastaa ruokakaupassa häntä, joka kulki maski kasvoillaan.
Nyt on onneksi toisinpäin. Maskitonta väistellään, ihmetellään ja oudoksutaan, kai jopa manataan.
Moni maskiton kaiken lisäksi puhua pälpättää kuola suupielissä kaiken maailman jonninjoutavia kassaparoille, jotka muovisen seinäkkeen takana koittavat olla kaikille ystävällisiä.
Voi vain kuvitella kassalla istuvan ajatuksia hymyverhonsa takana: "Älä enää jaksa. Lähde jo. Emmä jaksa sua enää yhtää kuunnella. Pesisit edes kätes. Taas toi säheltää ton korttinsa kanssa. Pakkaa jo kamas ja häivy!"
Voihan se olla niinkin, että "Kiva ku toi juttelee mun kaa. Hieno kassi. Onpas paljon maksukortteja. Kiva hajuvesi."
Korona on varmasti kassa-ammattilaisen mielessä. Tarttuuko vai eikö?
Nyt ollaan aika lailla arvelujen, ennustusten ja pelonkin ilmapiirissä. Sinnitellään päivästä toiseen.
Vältellään kaikkia ylimääräisiä livekontakteja, mietitään myös erilaista jouluaikaa. Tänä jouluna se onkin sitten todellista rauhoittumisen aikaa.
Valtiovallan ylin johtohan on suositellut minimalistista joulunviettoa yhteen kokoontuvan väkimäärän suhteen.
Ajatellaanko nyt heitä, jotka ovat jääneet nyt täysin yksin – mutta ei tehdä elettäkään tilanteen korjaamiseksi edes etänä? Tämä ei ole anekauppaa.