Korona toi mukanaan paljon epävarmuutta, pelkoja ja kustannuksia. Sen lisäksi se toi kasvaneet etätyön mahdollisuudet, ymmärryksen suomalaisen ruuan ja lähipalveluiden merkityksestä sekä pienten yksiköiden elinvoimaisuudesta.
Elämme murroksessa, jonka myötä meidän on mahdollista tutkailla arvojamme, katsoa tulevaisuuteen ja kääntää kulutustottumuksiamme ja päätöksiämme entistäkin vastuullisempaan suuntaan. Sellaiseen suuntaan, että se lisää elämän edellytyksiä myös tuleville vuosille sekä pitää veronmaksajia kunnassamme.
Vihdin säästöohjelmassa halutaan lakkauttaa niin Vihtijärven kyläkoulu kuin Vanjärven päiväkotikin. Paperilla niistä saisi säästöjä muutamien prosenttiyksikköjen verran. Miten kalliiksi nämä säästöt mahtavatkaan tulla pitkässä juoksussa?
Jos siirrämme lapset isoihin ryhmiin, asuinalueille, joista he eivät tunne muita lapsia tai aikuisia, menetämme osallisuuden, yhteisöllisyyden ja psykologisen turvallisuudentunteen mukanaan tuomat hyödyt. Vanjärven päiväkoti- ja kouluyhteisö on aktiivisen kylän keskipiste. Vaikka kylä on pieni ja muita palveluita ei ole, on yhteenkuuluvuuden tunne mittava.
Kyläläisten toteuttaman vapaaehtois- ja talkootyön ansiosta lapset saavat jo pienenä konkreettisen osoituksen siitä, että omalla toiminnalla voi vaikuttaa ja sillä on merkitystä. Mitä lapset menettäisivätkään, kun ei olisi enää matalan kynnyksen retkiä, oppitunteja, vierailuja, tempauksia ja yhteisiä hetkiä. Tähän ei liene euromääräistä laskinta?
Kun kaikki tuntevat toisensa vauvasta vaariin, se lisää yhteenkuuluvuuden ja turvallisuuden tunnetta. Kiusaaminen vähenee ja siihen on helpompi puuttua ”koko kylä kasvattaa” -periaatteella. Lapsilla on turvallinen olo, kun he tietävät kuka kukin on. He tietävät, kenen puoleen voi kääntyä missäkin asiassa. Tämä rohkaisee jatkossakin aktiiviseksi kuntalaiseksi.
Korona osoitti, että saatamme joutua kohtaamaan uhkia, joihin emme ole osanneet varautuakaan. Pienet yksiköt ovat tartuntatautien näkökulmasta turvallisempia kuin suuret laitokset – niin työntekijöille, lapsille kuin perheillekin. Jos siirrämme lapset ja aikuiset isoihin laitoksiin, pitää muistaa, että ne ovat myös erityisen herkkiä erilaisten pandemioiden koetellessa meitä. Miksei panostaa nimenomaan pieniin ryhmiin?
Tämä kaikki – ja paljon muuta – menetettäisiin, jos Vanjärven päiväkoti lakkautettaisiin ja pakotettaisiin lapset siirtymään kirkonkylälle.
Tämä ei ole haaste ainoastaan vanjärveläisille, vaan myös isoille taajamille, joiden pitää sitten omalta osaltaan panostaa yhteisöllisyyden ja psykologisen turvallisuuden kehikkoihin vastaanottaakseen sivukylien lapset. Millä rahalla?
THL:n julkaisussa ”Tunne- ja turvataitoja lapsille” sanotaan, että ”Yhteisöllisyys ja yhteistyö ovat tärkeitä tunne- ja turvataitokasvatuksen periaatteita. Yhteisöllisuus heijastaa välittämistä, keskinäistä luottamusta ja arvostusta, joista syntyy turvallisuutta. Ihmisten välinpitämättömyys toisia kohtaan ja verkottumisen puute tuovat turvattomuutta.” (Lajunen, Andell, Ylenius-Lehtonen, 2019.)
Tällainen tunne- ja turvataitokasvatus on automaatio Vanjärvellä. Ei sitä voi keinotekoisesti rakennettuna siirtää kirkonkylältä toiselle asuinalueelle, vaan sen tulee tapahtua paikallisesti, kylä kylältä. Tällä hetkellä näin onkin Vanjärvellä, miksi lähteä romuttamaan sitä?
Mikäli lapset siirretään isoihin yksiköihin, pitää muistaa varautua myös mahdollisiin lisääntyneisiin sotekuluihin. Kun ryhmäkoot kasvavat, saattaa monen lapsen pahoinvointi lisääntyä, samoin kuin henkilökunnan resurssit olla tiukilla. Nimelliset säästöt hupenevat pahimmillaan erityistukea tarvitsevien lisääntyneeseen määrään.
Jokainen sisään saatu euro on nyt kunnalle tärkeä. Miksi siis karkottaa veronmaksajia ja uusia asukkaita poistamalla ekologisen elintavan, pienten elinvoimaisten ryhmien ja osallisuuden mahdollistamat edulliset kyläkoulut ja -päiväkodit?
Voisiko korona opettaa meille enemmänkin pieniin ryhmiin panostamisen kannattavuutta? Kylien elinvoimaisuuden takaamista? Muuttovoiton tavoittelemista houkuttelemalla lisää veronmaksajia pieniin kyliimme? Kasvaneet etätyömahdollisuudet houkuttavat ihmisiä nimenomaan maalle, kyliin, joissa lähipalvelut ovat lähellä.
Toivon vihtiläisiltä päättäjiltä sydäntä ja kaukonäköisyyttä näiden korona-ajan oppien äärellä. Lasten hyvinvoinnin ja tulevaisuuden hintalapun kannalta ainut oikea ratkaisu on säilyttää Vanjärven päiväkoti!
Elina Porokka