Perusturvakuntayhtymä Karviainen kilpailutti yllättäen keväällä vammaisten henkilökohtaisen avun palvelut.
Puitejärjestelyn voittajiksi pääsivät isot toimijat kuten Mehiläinen, Aalto Avustajat, MedGroup ja Posti. Paikalliset palveluntuottajat eivät hintaan painottuneessa kisassa pärjänneet.
Kyseisen sopimuksen kautta tuotettavia palveluita hyödyntävät erityisesti tämän alueen vanhukset ja vammaiset.
Kilpailutuksen myötä nyt on käynnistynyt prosessi, jossa näiden ihmisten kodeissa arjen tukea ja hoivaa aiemmin tehneet ihmiset vaihdetaan.
Monessa tapauksessa kyseessä on usean vuoden hoitosuhde, jossa ammattilaiselle on kertynyt mittava määrä kokemusta ja osaamista kyseisen asiakkaan tarpeista.
Tämä osaaminen on mahdollistanut kotona selviytymisen ja arjessa jaksamisen.
Taloudellisten haasteiden aikana palveluiden kustannuskysymys on relevantti.
On myös hyvä, jos alueelle saadaan lisää toimijoita aiemmin rajallisen palvelutarjonnan tueksi. Tässä kohden ei kuitenkaan kannata vaarantaa olemassa olevia ammattilais-asiakas-suhteita.
Henkilöstön vaihtuessa riskinä oleva palveluiden laadun putoaminen kostautuu usein kustannusten nousuna muilla osa-alueilla kuten perusterveydenhuollossa, erikoissairaanhoidossa ja jopa ensihoidossa.
Erityisen haasteen tilanteeseen luo korona. Tällöin kotona asuvat hoivatuen tarvitsijat ovat entistä riippuvaisempia saamastaan tuesta.
Tähän hetkeen henkilöstön vaihtuminen ja usein pitkä perehdytys sopii harvinaisen huonosti.
Kunnissa on laajalti vallalla käsitys, että tämän tyyppiset palvelut pitää kilpailuttaa. Näin ei kuitenkaan ole. Kuten mm. Tukiviestissä (4/2019) kuvataan, Sote-palvelun suorahankinta voidaan hankintalain 110 §:n mukaan yksittäisessä tapauksessa tehdä, jos tarjouskilpailun järjestäminen tai palvelun tarjoajan vaihtaminen olisi ilmeisen kohtuutonta tai erityisen epätarkoituksenmukaista asiakkaan kannalta merkittävän hoito- tai asiakassuhteen turvaamiseksi.
Kaikkein tärkeintä on selvittää ja ymmärtää loppuasiakkaan tarve kokonaisuutena. Tämän jälkeen on tapauskohtaisesti arvioitava, miten palvelu kannattaa tuottaa.
Tällä hetkellä asiakkailta ja heidän omaisiltaan kuuluu kuitenkin palautetta, että tätä näkökulmaa ei oltaisi noudattamassa vaan lähtökohtaisesti kaikki palvelut oltaisiin siirtämässä täysin uusille palveluntuottajille.
Heikoimmilla tässä keskustelussa ovat palveluiden loppukäyttäjät.
Siitä huolimatta heiltä tarvitaan nyt aktiivisuutta ja oma-aloitteisuutta kuvata, millaista tukea he arjessaan tarvitsevat ja muistaa myös vaatia sitä oikeuksiensa mukaisesti.
Toisaalta Karviaisen sosiaalityöntekijöiltä, johtavilta virkamiehiltä ja poliittisilta päättäjiltä edellytetään erityistä herkkyyttä ja viisautta järjestää tarvittavat palvelut kokonaisuus huomioiden ja tapauskohtaisesti.
Osaoptimoinnilla ja hintakeskeisyydellä tämä tie johtaa pahasti metsään.
Mika Kaartinen, puheenjohtaja, Luoteis-Uudenmaan kehitysvammaisten tuki ry.