Melkein koko viime viikon kärsin kankeudesta ja kivusta. Kun yritin nousta sängystä, jalka ei taipunutkaan ja törmäsin seinään. Kun istahdin sohvalle, en ollut päästä sieltä enää ylös – sain pyytää lapsilta vetoapua. Kun laskeuduin portaita, reidet ulisivat vastalauseita ja jouduin pitämään kiinni kaiteesta, jotten humpsahtaisi kerralla alas saakka.
Ja tämä oli seurausta vasta olympialaisten ensimmäisen päivän kisalajeista!
Tänä kesänä piti järjestämän olympialaiset Tokiossa. Koska ne lykkääntyivät koronapandemian takia ensi kesään, päätimme pitää omat olympialaiset perheen kesken. Jokainen sai valita kaksi kilpalajia.
En odottanut varsinaisesti menestyväni ensimmäisen päivänkään lajeissa – mutta en toki odottanut myöskään rampautuvani loppuviikoksi. Pelottavaa kyllä, kymmenottelusta on vielä puolet jäljellä. Ja varsinaiset koitokseni ovat vasta edessä.
Pituussukelluksesta ja 25 metrin uinnista selviydyn – olettaen, että pääsen altaaseen asti. Inhoan kylmää vettä. Ja kaikki muut perheessäni ovat vesipetoja.
Taitohyppyjä uima-altaaseen en osaa, mutta pystyn tekemään tikkuhypyn altaan reunalta. Sillä ei välttämättä ropise vaikeus- tai häikäisypisteitä tuomaristolta, mutta saanee lajin suoritettua.
Frisbeegolfin otan metsäkävelyn kannalta.
Sitten on jäljellä vielä viisiloikka. Jos mitään pystyy päättelemään ensimmäisestä kisapäivästä juoksumatkoineen ja koripallomatseineen, ei tästäkään hyvää seuraa seuraavalle viikolle.
Lähdenkin loppuihin lajeihin samalla asenteella kuin ensimmäisiinkin. Parhaani yritän ja katson mihin se riittää. Perinteinen suomalainen kisa-asenne siis.
Vaikka olen aina kummastellut moista kisaturismia, nyt asenne alkaa yllättäen kuulostaa oikein hyvältä. Eikä vain olympialaisten vaan koko elämänkin osalta.
Voitontahto voi olla hyvä ominaisuus ja esimerkiksi urheilijoille usein tarpeellinenkin moottori. Ajattelen kuitenkin, että vielä tärkeämpää on viihtyä kuin menestyä. Kokemuksetkin ovat arvokkaita. Hauskaa voi pitää, vaikkei olisi paras maailmassa.
Hauskaa voi pitää jopa silloin, kun häviää seitsemänvuotiaalle puoli minuuttia 400 metrin matkalla.