Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Tuumittua Kevät oli uuden ajan kenraaliharjoitus

Ehkä koronasoosottelu on kyllästyttänyt monet, jotka selvisivät kurittomina kevään vaarallisimmista ajoista kuin koirat veräjistä.

Tuliko siitä sellainen tunne, että ei se minua koske, ei se minuun tartu?

Kannattaisi ehkä pohtia esimerkiksi niitä monet karut hetket aiemminkin kokeneita ikäihmisiä, jotka noudattivat keväällä kaikkia mahdollisia suosituksia ja määräyksiä.

He halusivat selättää näkymättömän pirullisen vihulaisen. Ensimmäinen erä onnistui Vihdissä aika hyvin.

Paljolta olisi kuitenkin vältytty jos kaikki olisivat olleet yhtä tunnollisia kuin varttuneempi väki.

Tunnustan, että en pese käsiäni 20 kertaa vuorokaudessa. Sinnikkäimpinä päivinä olen saattanut päästä 16-17 pesukertaan.

Hupi ei ole mikään tarve uhmata kuolemaa.

Olen myös lipsunut siitä keväisestä suosituksesta, jonka mukaan käsiä pitäisi huolellisesti pestä joka kerta ainakin minuutin verran.

Olenko siis oikeutettu soosottelemaan heitä, jotka pesevät vähemmän? Siitä ei pitäisi nyt olla tässä kyse.

Olenhan sentään lätrännyt niitä käsidesejä jo litrakaupalla. Kotona on yhtä sorttia, autossa on kahta sorttia ja työpaikalla on yhtä sorttia.

Kaupoissa on monenlaisia sortteja. Jotkut ovat käsiä kuivattavia annostelijasta pärskähtäviä joitain teollisuusviinoja ja toiset ovat geelimäisempiä aineita, jotka viipyilevät iholla löysiä liruja pidempään.

Joka paikassa haisee jonkinlainen viina, eikä kukaan enää näytä ihmettelevän että kuka on aamupäivällä naukkaillut. Ihan sama.

Kevään kenraaliharjoituksen ohjeet ja suositukset eivät ole pisaraakaan vanhentuneet.

Siis pese, pese ja pese. Desinfioi ja desinfioi vaikka kuinka puhtaalta ja viruksettomalta tuntuisi.

Sinnikkyys suurella todennäköisyydellä palkitaan – ellei joku kouho pärskäisyllään pilaa kaikkea suurta vaivannäköä.

Näinä aikoina ei varmaankaan saa turpaansa jos huomauttaa ostoksia tehdessä kanssa-asiakkaille turvavälien mitä suurimmasta merkityksestä.

Pariin kertaan olen meinannut sen tehdä, mutta on jäänyt likimain meinaamisen asteelle.

Ehkä jollain tavalla ilmeeni on tehnyt tehtävänsä ja ryysääjä on tätä kavahtanut. Ihosta on tässä vaiheessa jo paras kimmoisuus hävinnyt...

Nyt pitäisi jo repiä riemua siitä että osataan olla oikein, oikeissa paikoissa, oikeaan aikaan ja oikeista tarpeista. Hupi ei ole mikään tarve uhmata kuolemaa.