Dekkari kuuluu kesään, tiedotti Kirjakauppaliitto jo kesän alkajaisiksi. Kirjakaupoissa vietettiinkin kesäkuussa seitsemättä kertaa valtakunnallista Dekkariviikkoa.
Dekkareiden myyntipiikki ei kuitenkaan päättynyt tuohon viikkoon: Kirjakauppaliiton mukaan jännityskirjallisuutta myydään ympäri vuoden mutta erityisen hyvin kesällä.
Minäkin olen tänä kesänä ehtinyt lukea jo useamman ja hyvinkin erilaisen jännityskirjan.
Kirjakauppaliiton toimitusjohtaja uskoo, että rikoskirjallisuuden kirjosta löytyy jokaiselle sopivaa luettavaa. Jännityskirjallisuuden kenttä on niin moninainen, että hän on varmasti oikeassa. On historiallisia dekkareita, toimintapläjäyksiä, psykologisia dekkareita, poliisidekkareita, yhteiskunnallisia rikosromaaneita, suljetun huoneen arvoituksia...
Tässä muutama oma vinkkini tänä kesänä lukemistani dekkareista, jotka ovat kaikki tämän vuoden suomennoksia.
Elly Griffithsin uusin dekkari on yhtä hurmaava kuin edellisetkin; Aavekentät on jo seitsemäs osa arkeologi Ruth Gallowaysta kertovaan sarjaan. Ihmissuhdekoukerot etenevät ja lapset kasvavat kirja kirjalta – mutta kyllä tähän kärryille pääsee, vaikkei olisi ennen sarjasta kuullutkaan.
Aavekentissä kirjassa tutkitaan sodanaikaista lentokoneen hylkyä, josta löytyy epäilyttävä ruumis.
Ninni Schulmanin dekkarit sijoittuvat ruotsalaiseen pikkukaupunkiin ja päähenkilönä asioihin sotkeutuu paikallislehden toimittaja. Sarjan neljäs osa Älä kerro kenellekään jätti itselleni pahan mielen – mutta ei siksi että kirja olisi ollut huono, vaan siksi että aihe oli surullinen.
Kirjailija Sujata Masseyn uusi sarja sijoittuu 1920-luvun Intiaan ja kertoo naisasianajajasta. Luinkin kirjaa kiehtovana kulttuuri- ja aikamatkana – mutta kyllä tässä kirjassa juoni ja kerrontakin ovat toimivia.
Ehdottomasti suurimman vaikutuksen tänä kesänä, koko vuonna oikeastaan, minuun on tehnyt Stuart Turtonin esikoiskirja Evelynin seitsemän kuolemaa. Juonesta ei voi sanoa juuri mitään, muuten paljastaa liikaa – itse asiassa kirjan lukeminen kannattaa aloittaa tutustumatta edes takakansitekstiin.
Minut kirja sai hämmentymään, yllättymään, pökertymään, lumoutumaan, miettimään.
Dekkarikin voi laittaa miettimään (muutakin kuin murhaajan henkilöllisyyttä). Eikä jännityskirja välttämättä ole kevyttä hömppää: moni dekkari kuvaa tarkkanäköisesti yhteiskuntaa ja aikaa ja moraalia.
Kirjallisuudenlajista viis, paras kirja koskettaa.