Kun käytetään mittanauhaa tai sekuntikelloa, on yleensä melko helppo valita voittaja. Hän on se jonka kellossa on vähiten sekunteja tai se jonka nauhassa on eniten senttejä.
Elämää ei kuitenkaan useimmiten mitata sekuntikellolla ja mittanauhalla. Eikä niillä mitata aina silloinkaan, vaikka kyseessä olisikin kilpailu.
Luin viime syksynä pinon aforismikokoelmia. Kun sain yhden kirjan luettua, tartuin seuraavaan. Ja taas seuraavaan. Välillä tarvitsi pitää ajatustaukoja ja antaa aforismien upota.
Aforismi on sellainen kirjallisuudenlaji, että se voi vaatia aikaa. Kaikki aforismit eivät avaudu heti, vaan aivoille pitää antaa hetki käsitellä lukemaansa. Toisia aforismeja taas vain haluaa ajan kanssa ihastella.
Jää. On sulaa hulluutta ylittää virtaa nyt. (Nuutti Hiltunen, kokoelma Uni katsoo minua)
En lukenut aforismeja siksi, että olisin suuri aforismien ystävä – vaikka taidan vähän ollakin.
Suomen aforismiyhdistys oli pyytänyt minua valitsemaan voittajan viime vuonna julkaistuista aforismikokoelmista. Vuoden aforimiskirja -tittelillä on palkittu kokoelmia jo pitkään ja tuomarina toimiminen oli kunnia. Se oli myös hauskaa, sillä nauroin monta kertaa lukiessani.
Mikä puun takaa tulee, on pitkää ja kapeaa. Puskista tulee mitä vain. (Nuutti Hiltunen, Uni katsoo minua)
Olen tapaillut kirjastonhoitajaa ja pankkineitiä, mutta vain lainausmerkeissä. (Jarkko Mäkelä, Älynväläyksiä 2)
Tuomarointi oli lisäksi palkitsevaa. Nauruakin enemmän sain aihetta ajatteluun ja liikuttumiseen.
Turpa kiinni, nyt keskustellaan. (Eero Suvilehto - Mihail Kuzmin, Galaksien välisestä etäisyydestä)
Käperrymme, että saisimme itsellemme tilaa. (Heikki Vesterinen, Lempeä loppu)
Yhteinen hiljaisuus, kaunein rakkausruno. (Torsti Lehtinen, Matissen kappeli)
Voittajakirjaa ei voinut valita mittanauhalla tai sekuntikellolla – kirjan paksuus tai sen lukemiseen kulunut aika tuskin olisivat olleet hyviä perusteita tittelin myöntämiselle.
Vaikeampi on mitata sitä, miten syvälle sydämeen jokin uppoaa tai miten pitkälle tulevaisuuteen se kantaa.
Ja näinhän se on elämässäkin. Tärkeimmät asiat ovat usein henkilökohtaisia. Ne voittaja-asiat.