Kaikki asiat oikeastaan alkoivat, kun minulle tuli uuden työni takia burnout.
Olin jo vaihtanut työpaikkaa, ja siinä hommassa piti opetella tig-hitsausta. En voi ainakaan väittää, etteivät uudet työkaverit antaneet apua opettelussa.
Silloin alkoi unettomuus tulla, kuin varkain, elämääni. Alkuun en tajunnut edes nukkuvani kuin pari tuntia yössä.
Kesälomalla ihmettelin, kun minulla tuntui olevan aikaa kaikenlaiseen.
Olen perinyt pohjalaisen luonteen, jossa ei anneta tuumaakaan periksi asioissa. En mennyt kertomaan uudelle, tosi hyvälle pomolle vaikeasta ongelmastani.
Ensimmäistä kertaa omassa elämässä en pystynyt oppimaan enää uutta työtä, mutta en koskaan itse uskonut, että joudun kohtaamaan mielenterveysongelman.
Joudun elämään lääkkeiden varassa koko lopun elämän, se on selvä asia minulle. Jos en syö nukahtamislääkkeitä en pysty nukkumaan kuin ne pari tuntia yössä.
Olen yrittänyt vähentää lääkkeiden määrää, mutta silloin menetän elämän otteen, joten toisille asioille ei voi oikeastaan mitään – on vain hyväksyttävä totuus.
Nukkuminen on lääkkeistä huolimatta väliin todella vaikeaa ja asialle ei voi mitään. Minä jaksan silti taistella elon tiellä, koska en halua luovuttaa sairauden takia.
Kirjoittaminen asioista paperille on ollut minulle todella hyvää terapiaa ainakin silloin, kun kaikki asiat tuntuvat menevän elämässä muuten vaikeaksi käsittää.
Onneksi minulla on hyviä ystäviä, jotka osaavat suhtautua sairauteeni.
Haluan korostaa eräitä asioita, joiden kanssa on hyvä tehdä oikeita päätöksiä.
Psykiatrin kanssa kannattaa keskustella avoimesti. Se on todella tärkeää. Myös psykiatrian sairaanhoitajat ovat hyvä asia, että pääsee asioissa eteenpäin.
Vasta neljän psykiatrin jälkeen löysin psykiatrin, joka määräsi oikeat lääkkeet ja alusta saakka meidän kemiat vaan kohtasivat hienolla tavalla loppuun saakka.
Jos sinä sairastut kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön ei se ole maailmanloppu. Aina voit voittaa vaikean sairauden, kun sinulla on oikea asenne alusta saakka.
Kevät sieltä tulee ja tuo mukanaan valon, joka auttaa myös jaksamaan.
Kirjoittaja on nummelalainen mielenterveyspotilas.