Koronavirusta ja sen hillitsemistä koskevat kysymykset pyörivät päässämme (VU 27.2.). Paikallisesti pyritään seuraamaan viranomaisten ohjeita, joita myös arvostellaan ristiriitaisiksi.
Missä kirkko on tämän kaiken keskellä? Millaisia vastauksia sillä on annettavanaan ihmisille, jotka kyselevät oikeaa tapaa asennoitua epävarmassa tilanteessa ja toimia siinä?
En ole huomannut, että suomen kielellä olisi julkaistu kuluneen vuoden aikana ensimmäistäkään selvitystä aihepiiristä niin tärkeää kuin se olisi. Monet lopun aikojen ”merkkien” selittäjät voivat johtaa myös harhaan.
Lukijoiden kielitaito mahdollistaa kuitenkin, että voin tässä suositella paria tuntemaani kirjoitusta, jotka ovat ilmestyneet muilla kielillä.
Saksalainen teologi Wolfgang Sickinger on selvittänyt kysymystä, mitä kristityt voivat oppia koronakriisistä (Was lernen Christen aus der Corona-Krise?; Informationsbrief 323, August 2020).
Seurakuntatyössä kirjoittaja on oppinut, että Jumala sallii hätää, kurjuutta ja kuolemaa eikä aina estä sitä. Terveys on tärkeä, mutta ei kuitenkaan tärkein asia.
Arvostettu ja tuottelias brittiläinen emerituspiispa, Oxfordin yliopiston professori N.T. Wright on puolestaan julkaissut koronaepidemian johdosta pienen pamfletin. Siinä hän avaa kristillistä pohdintaa koronaviruksesta ja sen vaikutuksista (God and the Pandemic. A Christian Reflection on the Coronavirus and its Aftermath, 2020, 91 sivua).
Kirjassaan Wright ruotii joitakin virheellisiä käsityksiä pandemioista yleensä ja koronasta erityisesti. Hän kirjoittaa taustanaan Vanhan ja Uuden testamentin kertomat koetukset ja torjuu käsityksen, että Jumalalla olisi jotain erityisviestiä pandemioiden kautta.
Lähtökohtana on, että Jumala on jo antanut viimeisen merkin Jeesuksen kuolemassa ja ylösnousemuksessa. Se on tuo ”Joonan merkki”, jonka lisäksi ei enää muuta tule (Luuk. 11:29).
Wrightin mukaan Jeesus ei katso taaksepäin eikä etsi kansan syntejä syynä siihen, mikä sitä on kohdannut. Näin hän menettelee, kun opetuslapset kyselevät sairastumiseen syyllistä. Jeesus katsoo eteenpäin lupauksen täyttymykseen.
Wrightin mielestä se kysymys johon kirkon ja kristittyjen tulee vastata, ei kuulu ”miksi?”
Sen sijaan on kolme muuta kysymystä, joiden eteen meidän tulee asettua: 1) kuka on joutunut erityiseen vaaraan tällaista tapahtuessa? 2) mitä me voimme tehdä auttaaksemme? ja 3) kenet me voimme lähettää? Nämä kysymykset ovat ominaisia kirkolle ja kristityille.
Pertti Sistonen